Herra, valaise sydämemme silmät!

Rakas Lähimmäiseni, kun herään aamu on jo pitkällä. Kiitän Isää keväästä, joka avaa uusia asioita silmiemme eteen joka hetki. Yöllä on saattanut olla pakkasta, kun aurinko saa huurteisen nurmikon  loistamaan timanteissa. Siniset orvokit ovat saaneet paikkansa kotipihassa. Ne tuovat muistoja menneistä kesistä, jolloin ne "Teuvon kanssa pihaan tuotiin ja ensimmäiset mehut juotiin." Tintit ovat aamiaisella ja tervehtivät minua, kun kurkistan ovenraosta. On elämä, on uusi armo!

Kun otan Raamatun pöydältä, se putoaa kädestäni ja avautuu Efesolaiskirjeen ensimmäisen luvun kohdalta, johon olen innoissani pannut monia tärkeän Sanan merkkejä. Kirjaan Sinulle tämän aamun tervehdykseksi jakeet 15-23:

  "Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minä lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että te teitäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja asettanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikessa täyttää."

Rakas Jumala, meidän Luojamme ja Holhoajamme, kiitos Sinulle ihmeellisestä Sanastasi, jolla meitä valaiset ja rohkaiset elämään tässä maailmassa. Aamen.

Tänä aamuna, 8.5.2012, rakkaudella Mummi.