Monia yllättäviä vaaroja on läsnä joka päivä. Sen koin sunnuntaina, kun ystäväni kanssa olimme pihakahvilla. Istuin 43 vuotta palvelleessa muovisessa puutarhatuolissa. Nousin ottamaan kukan viereisestä kukkapenkistä, kun istuin takaisin tuoliin, se romahti maahan ja selkänoja iski takaraivooni niin, että tähdet lentelivät. Luulin jo, että nyt päiväni päättyvät. Kylmäpussilla hetken päätä painettuani huomasin, että Herra varjeli. Selvisin säikähdyksellä tästä kotitapaturnasta. Oli syytä vaihtaa kaikki vanhat tuolit uusiin!
Kiitos, rakas Jumala, että Sinä varjelet meitä, kun joudumme vaarallisiin tilanteisiin. Kiitos, että lähetät ystäviä luoksemme. Kiitos, että saamme iloita kesäisistä päivistä.
Kiitos pienistä hetkistä ystävän kanssa. Kiitos ystävistä, jotka auttavat ja antavat aikaansa. Kiitos, Jumala, että rakkautesi on, ja kiitos Jumala, että ystävyys on!
Tänä aamuna, 3.7.2012, rakkaudella Mummi.
2 kommenttia:
Kiitos kirjoituksestasi!
Kyllä niitä tuoleja vaan on pakko välillä uusia. Kuvittelee vaan niiden kestävän, kunnes käy kuten sinulle. Onneksi ei käynyt pahemmin. On niillä suojelusenkeleillä hommia kaikenikäisten kanssa.
Iloista päivää!
Rakas runoystävä, yllättävän kauan ne muovituolit kestivätkin! Lähetin ne saman tien poi ja ostin uudet, puiset. Kuinka ne kestävät, jää nähtäväksi. Pyydetään varjelusta Isältä, että säästymme kotitapaturmilta! Kesäiloa kaikille! Mummi.
Lähetä kommentti