Lepo Herrassa.

Rakas Lähimmäiseni, herään aamuyöllä kovaan ukkosen jyrähdykseen. Salamat seuraavat toistaan ja jyrähdykset kovenevat. Lepään vuoteellani, sisälläni on turva ja rauha. Jumala on minun kanssani! Paljon on Jumala saanut rakkauttaan mummille vakuuttaa, että tähän on päästy.  Muistan ne ajat, jolloin kaikkien aikuisten ihmistenkin piti mennä pimeän eteisen lattialle maate ukonilman ajaksi.


Pöytälaatikostani osuu käteeni kirje, jonka olen lähettänyt jollekin ystävälle kehoitukseksi ja rohkaisuksi. Kopioin tähän Sinulle siitä muutaman lauseen: "Jeesus kutsuu meitä lepoon, luokseen, tykönsä, kammioon, oman rukouspaikkamme hiljaisuuteen, lepopaikkaamme, Isän kasvojen eteen rukoukseen. Silloin ovat kanssamme Isä, Jeesus ja Pyhä Henki. Yhteys on täydellinen, olemme omalla paikallamme, Isän lapsen paikalla. Siinä rakkaudenaterialla saamme kuulla, että meitä rakastetaan. Saamme kuulla, että Jeesus armahtaa. Hän antaa anteeksi syntimme, kelpaamattomuutemme, laiskuutemme ja kaikki virheemme. Me saamme syntimme anteeksi ja saamme tilalle Jeesuksen omilleen lupaaman rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Kun meillä on rauha sydämessä, meillä on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa ja meillä on lepo, johon Jeesus meitä kutsuu. Ilolla voimme lähteä levosta käsin sinne minne Pyhä Henki meidät kunakin päivänä johdattaa, omaan seurakuntaamme, tapaamaan yksinäistä ystävää tai sanomaan rohkaisevan sanan masentuneelle lähimmäiselle: Jeesus on meidän toivomme!" Lepoa Herrassa Sinulle, Lähimmäiseni, tänä sunnuntaina!


Tänä aamuna, 29.7.2012, rakkaudella Mummi.