keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulumietteitä.

Kodittomuus, vaino ja puute, oli Sinua vastassa maailmassa, rakas Vapahtaja. Jo sylilapsena sait tuntea ihmisen hädän, kun äitisi sylissä pakenit Egyptiin kadehtivaa valtiasta. Sinä, rakas Vapahtaja tulit Jumalan voimassa meitä auttamaan. Sinä et korkeita kumarra. Sinä katsot alhaiseen ja tulet niides tykö, joilla on nöyrä mieli. Sinä tulet niiden luo, jotka Sinua avuksi huutavat. Sinä tuot tullessasi Jumalan voiman: rauhan, levon ja ilon levottomuuden keskelle. Tervetuloa, Armon Tuoja!

Rakas Lähimmäiseni, runosuoni on mummilta kateissa. Näitä olen miettinyt nämä juhlapyhät. Sanoisin Jeesuksesta jotain kaunista lyhyesti, jos osaisin. Onhan nyt Hänen maailmaantulonsa juhla kaikilla ihmisillä, uskovat he siihen tai eivät. Me, jotka elämme. olemme ja liikumme Jeesuksen seurassa, iloitsemme Hänen syntymässtään lauluin, lahjoin, kynttilöin!

Mutta kesken juhlan, voi suru tulla. Ystäväni kaatui jouluaamuna ja joutui leikkaukseen. Onneksi emme ole yksin. Onneksi on rukous ja saamme pyytää apua Taivaalliselta Isältä, jolla on kaikki voima, ihan ylösnousemusvoima.

Kiitos, rakas Jumala, siitä, että lähetit Jeesuksen maailmaan, kokemaan meidän elämämme, että Hän voi kärsivää auttaa! Kiitos, että saamme elää Sinun lapsinasi Jeesuksen ja Pyhän Hengen voimassa. Aamen.

Tapaninpäivän aamuna, 26.12.2012, rakkaudella Mummi.




2 kommenttia:

Runoystävä kirjoitti...

On todella suuri onni, että Jeesus on totta huolimatta siitä, uskommeko sen tai emme.

Rukoillaan niidenkin puolesta, jotka pitävät Jeesusta taruolentona. He ovat ehkä lähempänä pelastusta kuin itse osaavat kuvitellakaan.

Kiitos kirjoituksestasi! Jeesuksen hyvää läsnäoloa ystävällesi.

mummi kirjoitti...

Rakas Runoystävä, rukoillaan, sillä Jumala vastaa Terveisiä Helsingistä rakkaiden luota! Herra hoiti matkalla niinkuin Hän tekee täällä Vaasassakin. Saamme olla sylissä! Mummi