Rakas Lähimmäiseni, eilen istuin ystävän kanssa ison liikkeen aulassa keräämässä lippaaseen rahaa "äkilliseen hätään joutuneille lähimmäisille". Monet ohikulkijat lukivat silmä kovana tuota tekstiä ja menivät ohi. Onko sana lähimmäinen vieras tämän päivän ihmiselle? Mitä olisi tapahtunut, jos pöydässä olisi lukenut: "Lahjoita omastasi puutteessa elävien lapsiperheiden jouluruokaan". Voihan olla, että nykyihmisellä ei ole kolikoita, kun on sähköinen maksutapa. Vielä on aikaa rukoilla, että kaikille jouluavustuksen anojille rittäisi apu. Jumala voi!
Iltapäivällä olin kuulemassa Vaasan Lottakuoroa ja Vaasan Harmonikkakerhoa kaupungintalolla. Sota-ajan laulut nostivat muistot. Tuli ikävä vanhinta veljeäni, joka jäi rintamalle. Muistui mieleen pikkulotta-ajat kun veimme viestiä juosten naapureille, kun puhelimia ei ollut. Herra varjele, ettei sotaa tulisi! Konsertti oli hyvä ja ajatuksia nostattava! Harmaisiin lottapukuihin sonnustautuneet naiset ovat hieno näky tänä päivänä.
Kun lähdin hakemaan autoani parkkihallista, huomasin, että rahat olivat loppuneet, enkä muistanut uuden pankkikorttini tunnuslukua. Katselin näkyisikö tuttuja. Ei näkynyt. Nuori kaunis tuttö myi kahvia kahvilassa. Menin hänen luokseen ja pyysin viitosta lainaksi, että saan autoni ulos. Hän sanoi: "Pitäähän auto saada, kun on kylmä!" Kiitin onnellisena auttajaani ja pääsin auton suojassa pakkasesta kotiin. Kiitos Jumalalle, nuoria auttajia löytyy!
Tänä aamuna, 2.12.2012, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti