Rakas Lähimmäiseni, kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan! Nyt on mummi tehnyt virheelyönnin, tai joku sensuuri on iskenyt äänityksiini! Ne ovat kaikki hävinneet ja minulla on sormi suussa. En ymmärrä yhtään mitään. No, se ilo loppui lyhyeen! Palataan kirjoituksiin, niin kauan kuin niitä vielä voi tehdä. Ja niin kauan kuin minulla riittää kanssakulkijoita ja Herra antaa ymmärrystä!Valkoinen on maailmani! Pari päivää olen katsellut lintujen iloa lumisten puiden lomassa. Näytti siltä, kuin tintti olisi laskenut mäkeä lumisella oksalla. Pari kertaa lumi pöllähti, kun se innoissaan lenteli pähkinöden kimppuun
Jaakko Haavion aamunavaus kertoo Jumalan armosta, johon saamme tänäänkin turvata, vaikka pahan valta uhkaa koko maailmaamme. Herra olkoon kanssasi, rakas Lähimmäiseni, ja antakoon Sinulle rauhan!
"Psalmista 103: Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän tee meille syntiemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää mitä tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi."
"Herra, meidän Jumalamme. Sinä olet holhonnut meitä lapsuudestamme saakka. Sinä olet osoittanut meille olevasi armollinen Jumala. Tee meistä armollisia ihmisiä. Sinä tunnet meidän vikamme ja puutoksemme. Paranna meitä niin me paranemme. Tee meistä uuden tien kulkijoita, niin että pyyteettömästi palvelemme toisia ihmisiä. Anna meille avoimet silmät rientääksemme sinne, missä apua tarvitaan."
Tänä aamuna, 24.11.2015, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti