Herätessäni kello neljä tänä aamuna, virsi 338 soi mielessäni: ”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuopin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.” Tähän turvaan yhä uudelleen. Kiitos, Herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä! Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan päivään kirkkaimpaan.”
Siinä on meille oivallinen ohje jokaiseen päivään! Kunpa oppisimme elämään aina siinä hetkessä, missä kulloinkin olemme. Silloin kulloinenkin työ tulee parhaiten tehdyksi. Silloin lähellämme oleva ihminen tulee kohdatuksi, ja murehtiminen eilisestä ja huomisesta jäisi pois. Tätä viestitti minulle Jeesus, Vapahtajani, kun Hän tuli minun matkakumppanikseni. Hän sanoi: ”Rukoile, että voisit unohtaa kärsimäsi pahan.” Sanassaan Hän lupaa: ”Minä olen sinun kanssasi.” ja ”huominen päivä pitää murheen itsestään”. Eletään tässä ja nyt, hetki kerrallaan!
Kun tänä päivänä kuuntelen työssäkäyviä ihmisiä, rukoilen heille levon hetkiä. Työ on nykyään kiireistä kaikilla työpaikoilla, kun väkeä on vähän, ja työn jälkeen ovat kaikki kotityöt ja harrastukset. Herra, hoida kaikkia työssäkäyviä ihmisiä. Opeta heitä elämään käsillä olevassa hetkessä ja anna heille levon hetkiä riittävästi. Muistuta heitä, että Sinä olet Herra ja hoidat aina jokaista, joka Sinulta apua pyytää. Tätä pyydän nimessäsi Jeesus. Amen.
Tänä aamuna, 16.3.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti