Evankeliumin voima

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme maanantaiaamuun. Kirkas tähtitaivas on vastassani ulko-ovella. Maassa on vähän lunta. Mittarissa – 4.9 astetta. Talven liukkaat ovat alkamassa, nyt on varottava kaatumista, Herra meitä siinä varjelkoon!

Luen Lutherin mannan Jumalan lapsille, myös eilisen. Eilinen teksti on kuin vastaus tämän päivän kysymyksiin. Olen kuullut monen sanovan, että tämä kirkon hajaannus ja eripura kuuluu Jumalan suunnitelmiin. Tämä teksti sanoo, että eripura kirkastaa evankeliumia ja sen voima tulee esille. Rukoillaan, että tämä hajaannus koituu siunaukseksi, ja herätys alkaa. Liitän tekstin tähän:

Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Luuk. 12:51
Näin se käy: Me saarnaamme evankeliumia, joka jakaa sydämet. Syntyy eripuraisuus: Isällä on toinen usko kuin pojalla ja poika uskoo toisin kuin isä. Kuitenkin isä ja poika pysyvät kodeissaan ja kumpikin ammatissaan, kutsumuksessaan. Herra sanookin: Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ei siksi, että kodit hajaantuisivat vaan että ne säilyisivät.

Saman kodin piirissä syntyy eripuraisuutta niin että samassa talossa viisi riitautuu keskenään. Kuitenkin koti säilyy. Näin se tapahtuu: lapset eivät ole vanhemmilleen tottelemattomia eivätkä alamaiset esivallalle. Toinen vain uskoo toisin kuin toinen. Me, jotka uskomme toisin, emme tapa ketään, vaan neuvomme jokaista olemaan kuuliainen kutsumuksessaan. Tästä huolimatta usko jakaa sydämet. Kädet, ruumis ja omaisuus olkoot kuuliaiset lailliselle esivallalle, mutta ihmisten sydämet me johdatamme Jumalan luo, että ne olisivat kuuliaiset hänelle. Soisin, että joka talossa olisi tällainen eripuraisuus, sillä näin evankeliumi edistyy ja saa voimaa. (Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 25.10. 2010, rakkaudella Mummi