sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Lepo Herrassa.


Rakas Lähimmäiseni, herään aamuyöllä kovaan ukkosen jyrähdykseen. Salamat seuraavat toistaan ja jyrähdykset kovenevat. Lepään vuoteellani, sisälläni on turva ja rauha. Jumala on minun kanssani! Paljon on Jumala saanut rakkauttaan mummille vakuuttaa, että tähän on päästy.  Muistan ne ajat, jolloin kaikkien aikuisten ihmistenkin piti mennä pimeän eteisen lattialle maate ukonilman ajaksi.


Pöytälaatikostani osuu käteeni kirje, jonka olen lähettänyt jollekin ystävälle kehoitukseksi ja rohkaisuksi. Kopioin tähän Sinulle siitä muutaman lauseen: "Jeesus kutsuu meitä lepoon, luokseen, tykönsä, kammioon, oman rukouspaikkamme hiljaisuuteen, lepopaikkaamme, Isän kasvojen eteen rukoukseen. Silloin ovat kanssamme Isä, Jeesus ja Pyhä Henki. Yhteys on täydellinen, olemme omalla paikallamme, Isän lapsen paikalla. Siinä rakkaudenaterialla saamme kuulla, että meitä rakastetaan. Saamme kuulla, että Jeesus armahtaa. Hän antaa anteeksi syntimme, kelpaamattomuutemme, laiskuutemme ja kaikki virheemme. Me saamme syntimme anteeksi ja saamme tilalle Jeesuksen omilleen lupaaman rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Kun meillä on rauha sydämessä, meillä on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa ja meillä on lepo, johon Jeesus meitä kutsuu. Ilolla voimme lähteä levosta käsin sinne minne Pyhä Henki meidät kunakin päivänä johdattaa, omaan seurakuntaamme, tapaamaan yksinäistä ystävää tai sanomaan rohkaisevan sanan masentuneelle lähimmäiselle: Jeesus on meidän toivomme!" Lepoa Herrassa Sinulle, Lähimmäiseni, tänä sunnuntaina!


Tänä aamuna, 29.7.2012, rakkaudella Mummi.

4 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Täälläkin on ukostanut.
Nyt taas olemme heränneet kauniiseen kesäaamuun.
Virkisytävää pyhäpäivää sinulle!

kaisa jouppi kirjoitti...

Minä menen AINA ukonilmalla meidän ikkunattomaan eteiseen.
Rehaan sinne nojatuolin ja lukemista, ynnä evästä.Kaffia ja metwurstisämpylää.
Niin paksuja köysiä ei ole, joilla minut saisi esim. keittiöön "ihailemaan" salamointia.
Eteisessä olen retkellä (kuten sanonta tässä tapauksessa kuuluu, eikä suinkaan ukkosta paossa)niin kauan, kunnes ei pihaustakaan jylinää kuulu ja joskus hieman sen ylikin ;)
On! On asian puolesta rukoiltu ja rukous on auttanut.
Pystyn nykyään syömään ja lukemaan "retkellä" ollessani, enkä lamaannu pökkelöksi pelosta.

mummi kirjoitti...

Rakas Sylvi, kiitos toivotuksestasi, sunnuntai oli siunattu. Toivottavasti Sinunkin. Mummi

mummi kirjoitti...

Rakas Kaisa, uskon, että Sinäkin voit joskus rauhassa kuunnella vuoteessasi ukkosen jyrinää. Jos näin ei tapahdu, Sinä voit jatkaa retkiä kaikessa rauhassa. Olemme erilaisia, Luojan kiitos! Mummi