Rakas Lähimmäiseni, tänä lauantaina, jolloin tätä kirjoitustani aloittelen, olen koonnut Israelin kuvista kuvakirjaa. On ollut ilo katsella Pyhän maan jylhiä vuoria ja vaaleita kaupunkeja vuorten rinteillä. Olen saanut tehdä hyvän matkan uudelleen. Matkasta on iloa pitkäksi aikaa. Jumalan rakkaus alkoi elää sydämessä, kun Jeesuksen elämä ja pelastustyö näkyi kaikessa kokemassamme. Raamattu alkoi elää! Kiitos Herralle, miehelleni ja pojilleni, että saatoin matkan tehdä! (Mieheni sai veronpalautuksen.)
Nyt yöllä, kun luin Sanan ajasta Jumalan puhetta Hesekiel 34: 11-16, tuli mieleeni, että tässä on hyvä ohje opetusvirastolle ja kaikille, jotka ohjaavat, hoitavat ja huolehtivat lapsista, nuorista vanhuksista ja kaikkinaisista laumoista. Huomaatko, että teksti on kuin vastaus näiden päivien keskusteluihin ja kyselyihin, mitä pitäisi tehdä:
"Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet----Minä kaitsen itse lampaani, ja vien itse ne lepäämään--näin sanoo Herra Jumala. Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita."
Kiitos, rakas Jumala, että Sinä hoidat jokaista laumasi lammasta. Sinä rakastat Jeesuksen armolla ja Pyhän Hengen ymmärryksellä jokaista lastasi. Sinä sidot murtuneet ja hoivaat uupuneet ja sitten Sinä ruokit Sanallasi totuuteen ja Herran pelkoon. Sinä kaitset laumaasi niin kuin sitä tulee kaita. Kiitos Isä! Aamen.
Tänä aamuyönä, 14.4.2013, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti