Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme virkeänä. Isä antoi rauhallisen unen, kiitos siitä! Se on suuri lahja tässä iässä! Tänään haluan kiittää Isää kaksois-siskostani, jonka sain kolmekymmentä vuotta sitten.
Hänen isänsä oli luonani korvahuuhtelussa. Hän kysyi mistä olen kotoisin, ja ilmeni, että hän oli ollut töissä synnyinpaikkakunnallani. Meillä oli yhteisiä tuttuja. Se kai sai isän kutsumaan minut tutustumaan tyttäreensä, joka on cp- vammainen ja on sidottu pyörätuoliin.
Heti huomasimme Pirkon kanssa, että olemme kaksois-siskot. Jos hän ei olisi syntynyt ennenaikaisesti, olisimme syntyneet samana päivänä. Molemmat kirjoitimme runoja ja piirsimme mielellämme. Olimme tulleet uskoon nelikymppisinä. Meillä oli paljon yhteistä. Ystävystyimme. Kävin usein Pirkkoa katsomassa ja ihmettelin sitä elämäniloa ja valoissuutta, joka hänessä oli. Hän on opettanut minulle paljon elämästä. Hänen iäkkäät vanhempansa hoitivat häntä rakkaudella. Oli tuttu näky, että isä kantoi Pirkon kirkonpankkiin sunnuntaisin. Hänen molemmat vanhempansa elivät yli yhdeksänkymppisiksi. Nyt kaupungin uskolliset hoitajat huolehtivat Pirkosta kotona.
Vuoden alussa ystäväni täytti 80- vuotta. Teimme yhdessä juhlakirjan äänityksenä. Pirkko kertoi muistoja rikkaasta elämästään. Hän muisti yllättävn hyvin tapahtumia ihan lapsuudesta saakka. Äänikirjasta tuli mieluinen myös Pirkolle. Liitän tähän loppuun yhden Pirkon runon, niin Sinäkin näet hänen lahjansa:
Ristin tie
Jos kohtaloni kova lie,
on Ristin tie!
Hän, Herra, itse kantaa
sitä ristiäni kohti Golgataa.
Tänä aamuna, 25.2.2014, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti