Hyvää huomenta, Lähimmäiseni! Herään aamuyöllä, eikä uni enää tule. Alan kysellä Herralta, onko minun nyt lopetettava kirjoittamiseni blogiin, kun käynnit ovat hiipuneet? Jo viikon on lukema pysynyt samana. Nousen rukouspaikalleni ja tivaan, vastaa, Herra. Silloin Herra antaa ilon!
Olen täysin varma siitä, että olet ohjannut minut oikealle kanavalle kertomaan siitä, mitä hyvää olet minulle tehnyt, Taivaallinen Isä. Kiitän siitä, että Sinä, Herra, panit minut miettimään, mikä on tärkeintä elämässäni:
Sinun ihmeelliset tekosi, Jumala, Sinun rakkautesi, jota vuodatat vanhalle lapsellesikin ylenpalttisesti. Vapahtajani Jeesuksen pelastava armo, joka antaa ilon ja rauhan sydämeen tänäänkin tuhansille ihmisille ympäri maailmaa. Ihmeellinen tieto siitä, että Sinä, Isä, kuulet lapsesi huokauksenkin ja vastaat ajallasi. Lupaus Jeesuksen valmistamasta armolahjasta, iankaikkisesta elämästä Sinun luonasi, Isä, saa minut kiittämään tässäkin hetkessä. Ole ylistetty Taivaallinen Isä, Jeesus, Vapahtajani, ja vahvistajani Pyhä Henki! Haluan kertoa ihmisille Sinun teoistasi Jumala sanoilla, jotka Sinulta saan, sillä heikoissa Sinä olet väkevä. Uskollisuutta Sinä minulta odotat. Olen varma siitä, että jonain päivänä Sinä, Herra, annat uskon Lähimmäiselle, joka minun todistukseni innoittamana huutaa avukseen Jeesusta ja löytää uskon Vapahtajaansa ja saa elämälleen oikean perustan. Kiitos tästä ilosta, Isä!
Haluan liittää tähän runon, jonka sain eräänä sunnuntaiaamuna, kun ystävä löysi Vapahtajansa edellisenä iltana: Ilo pelastuksesta. On pyhäaamu kirkas niin, se nostaa mielen taivaisiin.
On siellä, luona Jumalan, tänään juhla suuri, kun kadotettu karitsa löysi kotiin juuri. Hän oli turha, koditon ja vailla turvaa, onneton, kun kuuli todistuksen: On Isän syli avoinna sinua varten aivan, Jeesus kärsi vaivan. Hän kuoli. Sinun syntisi hän poisti verellänsä, ja kaikki virheet, puutteesi hän otti kantaaksensa. Sinä kelpaat, ystävä, saat tulla syliin Herran ja Isäsi on Jumala, perit hänet kerran. Nyt Luojan ihme tapahtuu. Jo aukee ahdistuneen suu, ja nousee kuollut ihminen, kuin kevätlintu siivilleen ja näkee uuden aamun: ”On Luojan kevät. Kukkii maa, tää päivä uuden arvon saa se minulle on luotu. Saan nousta, kiittää Jumalaa, Saan toisten joukkoon kiiruhtaa, saan löytää armopöydän. Saan uuden kodin , turvaton, se Vapahtajan armo on.” Tää vanha ilouutinen on lohduttaja sydämen. Se suuren ilon tuottaa sille, joka luottaa armoon Jeesuksen.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”. Joh. 3:16
Tänä aamuna, 28.8.2009, ilolla Mummi
