Tänä aamuna Isän edessä nousee kiitollisuus kauniista syyspäivistä, joista olemme saaneet nauttia viime päivinä. Kaikilla, jotka ovat jaksaneet kävellä, on ollut mahdollisuus liikkua omaan tahtiin ja iloita syysluonnosta, jossa on oma kirpeä makunsa. Meillä on ollut ilo ajella merellä pikku-busterillamme. Olemme kohdanneet taivaallisia näkyjä. Edessämme on tyyni meri, johon poutapilvet kuvastuvat. Etäällä taivas ja meri yhtyvät. Täysi hiljaisuus. Isä, meitä kahta ihmistä vartenko tämän näyn maalasit! Sinun mahdollisuutesi ovat ihmeelliset ja loppumattomat!
Psalminkirjoittaja ylistää maailma luojaa ja ylläpitäjää näin: ”Kiitä Herraa minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri, valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. Sinä verhoudut valoon niin kuin viittaan, sinä levität taivaat niin kuin teltan: sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä. Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit”. Tuolla merinäkymällä Sinä Isä puhuit meille rakkaudestasi meitä ihmisiä kohtaan. Sinä näytit luovuutesi rikkauden, joka siunaa meitä kauan. Kiitos isä kokemuksista, joita meille luonnossakin annat!
Mieleen nousee vanha virsi, jonka haluan kirjata Sinulle, Lähimmäiseni: ”Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa. Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, jos joutuu johdantaan. Sen rakkauden pohjaa, ken pystyy koskaan tutkimaan”.
Tänä aamuna, 16.9.2009, ilolla Mummi
