Rakas Lähimmäiseni, Oletko sinä koskaan tuntenut huonoa omaatuntoa? Minä tiedän, että Pyhä Henki herättää huonon omantunnon sisimpääni aina, kun olen rikkonut lähimmäistäni vastaan tai olen toiminut tavalla, joka ei ole Jumalan mielen mukaista. Se on hyvä tunto, vaikka onkin huono omatunto, sillä se kiusaa niin kauan kun sovinto on saatu. Huono omatunto vaivaa niin, että ei pysty keskittymään mihinkään työhönsä, se kaihertaa niin, että yöuni katoaa. Huono omatunto haluaa puhdistuslähteelle.Omatunto on Jumalan ääni meissä.
Ensimmäisenä on pyydettävä anteeksi lähimmäiseltä, sillä hänkin kärsii loukkauksen tähden, mutta vasta Jeesuksen anteeksianto rauhoittaa omantunnon. Oma Vapahtajamme poistaa syyllisyyden painon. Sitä varten Jeesus on vuodattanut verensä Golgatan ristillä, että Hän pesee sydämemme puhtaaksi ja antaa hyvän omantunnon jokaiselle, joka sitä häneltä pyytää. Silloin kun omatunto on puhdas, meillä on vapaus rinnassamme ja rauha Jumalan kanssa. Tästä on todistus Hebrealaiskirjeessä, 9:14: ”Kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa”.
Joskus syyllisyys on niin raskas, että huono omatunto ei väisty kahdenkeskisessä kohtaamisessa Jeesuksen kanssa. Silloin voi pyytää pappia tai ystävää vakuuttamaan, että Jeesus on sovittanut tämänkin rikkomuksen, että voi omin korvin kuulla vapauttavat armon sanat. Seurakunnan jumalanpalveluksessa on aina yhteinen rippi. Siellä voimme tunnustaa syyllisyytemme ja pappi antaa synninpäästön. Jeesuksen anteeksiannon saamme ottaa vastaan ilolla ja Pyhä Henki todistaa, että omatuntomme on puhdas.
”En lepoa mä löytänyt, en muusta mistään tyyntynyt, ennen kuin löysin aartehen, ystävän Herran Jeesuksen.” virsi 299, 2 säkeistö
Tänä aamuna, 19.9.2009, ilolla Mummi
