Johanneksen viidennessä luvussa Jeesus parantaa halvaantuneen miehen sapattina Betesdan altaalla. Siitä juutalaiset saivat aiheen vainota Jeesusta, sapatin rikkomisesta. Sitten Jeesus kertoo valtuuksistaan ja Jumalan Pojan valtuuksien todistajista. Tämä luku avautui minulle tänä aamuna ja se on vahvaa puhetta meille. Otan tähän kaksi jaetta 39 ja 40: ”Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän – ja nehän juuri kertovat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.”
Tässäkin luvussa Jeesus antaa kaiken kunnian Jumalalle, Isälle, joka on Hänet lähettänyt. Mutta Hän antaa ymmärtää, että Jumalan sana ei avaudu meille, jos emme tunne Jeesusta. Voin itse todistaa, että näin on. Joskus yritin lukea Raamattua ennen uskoontuloani. Mielenkiinto ei syttynyt, enkä saanut siitä mitään irti. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus tuli elämääni, opin ymmärtämään, että Raamattu on maailman ihmeellisin kirja. Se puhuu lukijalle Pyhän Hengen voimassa. Se lohduttaa, se rohkaisee, se parantaa, se virvoittaa. Etsivä saa ja kolkuttavalle avataan, kun luemme Raamattua Jeesuksen kanssa. Raamattu on Jumalan sana. Se kertoo Jumalan ihmeellisistä teoista ja Jeesuksen pelastustyöstä. Jeesus, Vapahtajamme, antaa Pyhän Hengen sille, joka haluaa seurata Jeesusta ja ottaa vastaan pelastuksen, iankaikkisen elämän. Pyhä Henki avaa Raamatun sanoman niin, että meidän henkemme voi sen ymmärtää ja tulemme ravituiksi. Pelastuksen sinetti on ristin voitto Kristuksessa Jeesuksessa. Meillä on suuri onni omistaa tämä Jumalan lahja. Siitä saamme kiittää!
”On meillä aarre verraton. Se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala, kun antoi aatteeksemme. Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa.” Virsi 183: 1,7
Tänä aamuna, 11.1.2010, rakkaudella Mummi
