Näinä päivinä meitä on ihastuttanut oikea talvi. Tumma aamutaivas on terästänyt tähdet parhaaseen loistoonsa ja mäntyvanhus pihallamme on kuin tykkylumen valtaama. Huurteiset koivut ja paksut nietokset pihatien kahta puolta viestivät siitä, ettei Suomesta vielä tule kesämaata. Tammikuussa 2010 on ainakin vanha kunnon talvi, pakkastakin on ollut jopa 25 astetta!
Nyt, loppiaisen mentyä, olen käynyt läpi kaikki joulukortit, jotka saimme. Oli ilo ajatella, mitä ystävä halusi viestiä valitsemallaan kortilla. Monenlaiset muistot nousivat mieleen vuosien takaa. Kaikki ystävät oli hyvä jättää Taivaanisän hoitoon ja viestiä jokaiselle vielä hyvää ja siunattua alkavaa vuotta. Minulle tämä korttien hyvästeleminen on siunaava perinne.
Jeesus puhuu ystävyydestä Johanneksen evankeliumin viidennessätoista luvussa jakeissa 12-17 näin: ”Tämä on minun käskyni, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaiken, mitä minä olen kuullut Isältäni. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi, että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.”
Sellainen Ystävä on meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus, että Hän antoi henkensä meidän edestämme, että me saamme elää Taivaallisen Isän lapsina ja rakastaa lähimmäisiämme sillä rakkaudella, minkä Hän meille antaa. Sellaista ystävää ei ole toista! Lupaapa Hän vielä sen, että Isä antaa meille sen mitä pyydämme, kun rukoilemme Jeesus-ystävän nimessä. Riiputaan Hänessä kiinni joka päivä ja pidetään huolta toisistamme!
Tänä aamuna, 9.1.2010, rakkaudella Mummi
