keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Maailmanloppu

Jeesus jatkaa puhettaan opetuslapsille ja meille seuraajilleen näin:
"Silloin teidät annetaan vaivaan ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toinen toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Matteus 24: 9-14.

Maailman loppu, Jeesuksen paluu, on Jumalan ilmoittama tapahtuma, joka toteutuu ajallaan. Sitä päivää ei tiedä kukaan, eikä meidän tule tietääkään. Jumalaan luottaen saamme elää päivämme Jeesuksen seurassa, ettemme lankea pois. Luther on sanonut, että jos tietäisin, maailmanlopun tulevan huomenna, istuttaisin tänään omenapuun. Maailmanloppu pelotti minua uskontieni alussa. Jumala näytti minulle näyn: Rannalla oli varoitustaulu, jossa luki: ”Ilm.6:16”. Pelästyin kovasti, kun luin tekstin: ”ja he sanoivat vuorille ja kallioille, langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!” Jumala hoiti minua Pyhän Henkensä kanssa. Hän peitti minut pumpuliin. Silloin olin todella Jeesuksen ”siipien suojassa”! Pyhä Henki puhui minun hengelleni että, Jeesuksen paluussa meillä Jeesuksen seuraajilla ei ole mitään pelkäämistä, koska Jeesus sanoo silloin meille: ”Tulkaa minun Isäni siunatut”. Ne, joille Jeesuksen armo ei kelpaa, pelkäävät katsoa Karitsaa silmiin ja pyytävät jopa kallioita suojakseen. Meidän tehtävämme on kertoa valtakunnan evankeliumia omalla paikallamme, että lähimmäisemme tietävät, kuinka suuren armon meidän Isämme ja Jumalamme on meille valmistanut Jeesuksen, puhtaan Karitsan, veren kautta. Hänen, joka valtaistuimella istuu ja on sieltä tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Tänä aamuna, 3.3.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Rakkaudessa ei pelkoa ole, sanoo Raamattu.
Psalmi 91 on eräs mielipsalmeistani. Sen luin Arille tässä jotain päivänä, kun hän kävi jälleen kolkuttelemassa lähellä taivaan portteja.
Mutta Jumala palautti hänet vielä tänne, emmekä tiedä, koska hänen tai kenenkään meidän aikamme täyttyy.
Siihen asti viivymme täällä, kunnes tehtävämme on suoritettu.
Sitten lähtijä saa mennä Jeesuksen luo, kun uskoo häneen jo täällä elämässä.
Se on meidän toivomme!

Mummi kirjoitti...

Jumalan runsasta siunausta Sinulle, Paula, Arille ja koko perheellesi! Olette onnellisia, kun Jumala on kanssanne vahvasti joka päivä. Hän antaa jokaisen päivän ja Hänessä on toivomme. Kiitos kun annoit rakkaudellisen palautteen! Moni varmaan kaipasi sitä, kun teksti-tilani loppui. Kiitos! Mummi