Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, toivon Sinulle runsasta Jeesuksen läsnäoloa, sillä Jeesus tuo elämääsi ilon ja rauhan. Näin kuuluu Jeesus-pröfetia Jes.61: 2-3. Olkoon se Sinulle Jumalan lahja tänään: "Hän on lähettänyt munut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hieksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheellisen hengen sijaan ylistyksen viitan." Opitaan taas mannasta, kehottaa Mummi:

Jaak. 2:26

Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on
kuollut. On ihmisiä, jotka kuullessaan evankeliumia ja sitä, mitä
uskosta sanotaan, kohta taipuvat siihen sanoen uskoksi sitä, mitä itse
luulevat. He kuvittelevat kuitenkin uskon vain joksikin sellaiseksi,
joka heillä muka on valta ottaa tai jättää, ikään kuin se olisi jotakin
luonnollista, inhimillistä. Kun he siis sydämessään voivat päästä niin
pitkälle, että ajattelevat: Varmaan tämä oppi on oikea ja minä uskon
asian niin olevan, he pitävät tätä uskona. Kun he sitten eivät havaitse
itsessään eivätkä muissa hyvien tekojen seuraavan, he arvelevat, ettei
usko riitä, vaan vaaditaan jotain muuta ja syvällisempää.

Oikea usko ei kuitenkaan ole suinkaan tuolla tavoin ajatuksiemme
sepitettävissä, vaan se on kokonaan Jumalan teko meissä, ilman mitään
omaa vaikutustamme. Siksi se onkin voimallinen ja vaikuttava,
milloinkaan lepäämätön. Heti se uudistaa ihmisen ja vie hänet aivan
uuteen elämään ja oloon. On mahdotonta, ettei hän aina tekisi hyvää.
Niin kuin näet puu itsestään kantaa hedelmää, samoin hyvät teotkin
seuraavat luonnonmukaisesti uskoa. Turha lörpöttelijä on se, jolla ei
ole tällaista uskoa. Hän osaa tosin puhua uskosta ja hyvistä teoista.
Hän ei kuitenkaan tiedä, mitä usko on ja mitä ovat hyvät teot, koska
hänellä ei ole kumpaakaan.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)