Rakas Lähimmäiseni, Lokakuu on lopuillaan. Syyssade on kastelut maata pari päivää. Sade ja pimeä ilta teki eilen autolla-ajon tukalaksi, kun ihmiset kulkivat ilman heijastimia. Kaivetaanpa ne esiin oman turvamme vuoksi!
Ajoimme ystävän kanssa Suvilahteen seuroihin. Siellä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen oli paljon esillä. Viesti oli, kun Jumala pitää meistä huolen, pidetään me huolta lähimmäisistämme, tullaan yhdessä seurakuntaan toimimaan ja Sanaa kuulemaan. Ilonaskelet tanssivat Jumalan kunniaksi. Virsiä laulettiin paljon.
Rukoillaan tänään hiljaisuuden rukouskirjan sanoilla, että näkisimme Jeesuksen lailla lähimmäisemme. Yksinäisiä, kärsiviä ja sairaita on paljon keskellämme, rukoillaan, että he Isään turvaisivat ja me, vielä kävelevät, emme heitä unohtaisi:
""Herra, sinä olet osoittanut meille kuka on lähimmäisemme. Se olet sinä, Herra. Sinä itse jouduit ryövärien käsiin Jerikon tiellä, sillä sinä olet jokaisessa ihmisessä joka tarvitsee apua. Sinun ohitsesi me kuljemme, kun emme välitä niistä, joiden kanssa elämme. Herra sinä olet osoittanut meille senkin, kuinka tahdot meidän toimivan.
Sinä pysähdyit, annoit itsellesi aikaa ja jäit kuuntelemaan ihmisten hätää. Sinä huolehdit heistä ja autoit heitä uskoon ja uuteen elämänrohkeuteen. Jokainen ihminen oli sinulle kallis, sillä jokaisen oli Isä itse uskonut haltuusi. Sinä olit ja olet rakkaus ihmisten keskellä. Nyt tahdot antaa itsesi meille Ehoollisessasi. Sinun elämästäsi tulee meidän elämämme.
Auta meitä elämään lähellä sinua, että oppisimme katselemaan sinun silmilläsi ja toimimaan tahtosi mukaan. Kun näin saamme elää lähellä sinua, sinun rakkautesi varassa, niin vahvista ja rohkaise meitä ottamaan vastuuta; ottamaan vastaan huolta lähimmäisestä. Kiitos, että taas tänään tahdot antaa meille uutta voimaa palvelemiseen."
Tänä aamuna, 23.10.2015, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti