Juha Vähäsarja tuo meille tänään Jobin ajatukset: Job 19: 25-27: "Minä tiedän lunastajani elävän. Hän sanoo viimeisen sannan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa."
Job, paljon kärsinyt ihminen, tunsi Vapahtajansa, sydämensä rauhoittajan, vaikkei ollut Häntä silmillään nähnytkään. Juha Vähäsarja jatkaa näin:
"Lunastajani elää. Hän oli kuollut, mutta voitti kuolemallaan kuoleman vallan ja elää nyt rukoillen puolestamme.
Kun saan kerran nähdä Vapahtajani, kun saan katsella häntä omin silmin, on hän minulle tuttu. Vaikka silmäni eivät ole Jeesusta koskaan nähneet, sydämeni tuntee hänet. Jeesus ei ole minulle outo. Hän tulee luokseni, sulkee minut syleilyynsä ja pyyhkii kyyneleeni pois. Olen kotona pitkän matkan jälkeen.- Tätä minun sydämeni kaipaa."
Kiitos, Jeesus, että meidänkin sydämemme rauhoitat, Kiitos Jeesus, että elät kanssamme hyvät päivät ja murheen päivät! Sinä, Jeesus, olet meidän turvapaikkamme sydämissämme! Aamen.
Tänä aamuna, 19.10.2015, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti