Jokos nyt on talven selkä taittunut? Herätessäni vartin yli viisi, pakkasta on enää 5,5 astetta ja aamuilmaa on hyvä hengitellä ovella pitempäänkin. Runebergin päivänä, kun tortut nostetaan pöytään, on jo paljon valoisampaa, kuin joulunaikaan. Kevät alkaa jo tuntua rinnassa!
Kuinka siunaava tapahtuma onkaan ehtoollisella käynti! Pyhä Henki yhdistää kirkkoväen. Olemme kaikki samalla viivalla, armoa kaipaavia, Jeesuksen kosketusta odottavia Jumalan lapsia. Kun saamme polvistua alttarille, olemme ristin juurella ja Jumalan katseen alla. Jeesus, rakkauden ja armon lähde, katsoo minuun, niin kuin Hän katsoi Pietariin, kun hän oli hänet kavaltanut. Saan kuulla nuo Vapahtajani rakkaat sanat: ”Sinun edestäsi annettu ja sinun edestäsi vuodatettu”. Olen vapaa! Riemu ja kiitos sydämessä saan tulla paikalleni ja saan yhtyä ylistyslauluun. Ehtoollishetki on armon täyttymys!
Muistatko, Lähimmäiseni, kuinka totinen on Jeesuksen ääni, kun Hän kertoo meille ehtoollisesta, oman muistoateriansa viettämisestä, seurakunnassa. Se on Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa, jakeet 53-58: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, ellette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niin kuin teidän isienne: he söivät ja kuolivat, joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.”
Huomaatko, miten tärkeä asia ehtoollinen meille on? Jeesus toistaa asian monta kertaa, että Hän liittää meidät itseensä ehtoollisessa. Pyhä Henki todistaa meille Jeesuksen armotyön todeksi. Hän antaa meille sisäisen rauhan, joka on uskon salaisuus. Meillä on iankaikkinen elämä, meillä on tulevaisuus ja toivo. Lähimmäiseni, haetaan tätä uskon varmuutta usein ehtoollispöydästä! Jos jaksat, laula tai lue virsi 265, se kertoo sen, mitä halusin tänään sanoa.
Tänä aamuna, 5.2.2010, rakkaudella Mummi
