sunnuntai 28. helmikuuta 2010

"Minä uskon, sentähden minä puhun"

Lähimmäiseni, löysin minulle rakkaan psalmin. Luin sitä paljon silloin, kun Jeesus avasi minulle Raamatun. Se on psalmi 116: ”Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani. Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistuksen kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen. Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: ”Oi Herra, pelasta minun sieluni!” Herra on armollinen ja vanhurskas, meidän Jumalamme on laupias. Herra varjelee yksinkertaiset; minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua. Palaja sieluni, takaisin lepoosi, sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin. Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta. Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä elävien maassa. Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.”

Se aika tulee elävänä mieleeni, jolloin Pyhä Henki ilmoitti minulle, että Jumala rakastaa minua yksinkertaista, viheliäistä ihmistä. Hän on antanut rakkaan Poikansa minun tähteni kuolemaan. Jeesus kuoli ristillä, että voin uskoa Vapahtajaani, saan olla jokaista lastaan rakastavan Isän lapsi ja perillinen ja saan vaeltaa Pyhän Hengen johdatuksessa. Se on lahja, jota en koskaan uskonut saavani, mutta Jumala sen teki, Hänelle kiitos ja kunnia! Lähimmäiseni uskotko, että katkeruus kaikkia minua kiusanneita kohtaan hävisi saman tien. Se tieto, ettei minusta ole mihinkään, ei vanginnut minua enää. Sain anteeksi syntini ja huonouteni. Otin armon vastaan ja iloitsin siitä, että olin saanut syntyä uudesti Jeesuksen pelastustyön tähden. Jumalan lapsena olin hyväksytty omana itsenäni. Alkoi uusi elämä! Jumala vahvisti minua. Hän antoi rohkeuden elää seurakuntayhteydessä. Hän muistutti: ”Sinä kelpaat lapseni.” Pelot väistyivät. Näin, että täydellinen Rakkaus karkottaa pelon! Herra näytti paikkani seurakunnassa. Hän antoi minulle lähimmäiset. Tästä kaikesta kiitos Sinulle Jumalani! ”Minä uskon, sen tähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.”

Tänä aamuna, 28.2.2010, rakkaudella Mummi

Ei kommentteja: