Lähimmäiseni, tänään tekee mieli kysyä, onko nyt talvenselkä taittunut? Pakkasta on vain 3.2 astetta. Pakkanen on pysytellyt yli kymmenessä asteessa joulusta saakka. Onpa meillä ollut kova talvi! Luntakin on paikka paikoin yli 60 senttiä. Kun avaan ulko-oven, silmiä häikäisee, vaikka kello on vasta puoli viisi. Kaupungin valot ja sumu sen tekevät. On hyvä hengittää ulkoilmaa, siinä on jo vähän kosteutta, jota olen kauan kaivannut.
Sitten menen uudelleen sänkyyn, jatkaakseni unta, mutta Herra nostaa synnintunnon: ”Miksi et luota minuun kaikessa?” Niin, miksi en luottanut, että Jumala voi lähettää väkeä konserttiin, vaikka itsekin olin paljon rukoillut. Katselin vain omia epäonnistumisiani tiedotuksen suhteen ja ahdistuin. Jumalan hyvä neuvo on: ”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” Kun annamme asiamme Jumalan käteen, Hän vastaa jatkosta. Tämä minunkin pitäisi jo muistaa pitkän kokemuksen jälkeen, mutta tässä sitä ollaan! Jumalalla on vain yhden päivän ikäisiä lapsia. Herra armahda minua, anna minulle kärsivällisyyttä ja aikaa odottaa vastaustasi rauhassa! Opeta minua, mummia, hitaasti kiiruhtamaan! Auta, etten huolehtisi ja hätäilisi! Tiedän, että kuulet minua ja annat minulle anteeksi, Jumalani. Kiitos rakkaudestasi!
Tässäkin hetkessä Jeesus odottaa meitä kaikkia lähelleen. Hän sanoo: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä” Matteus 11: 28-30.
Tänä aamuna, 27.2.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti