Herään kello kolme nukuttuani viisi tuntia ja kuulen sanat: ”Aika on itkeä ja aika nauraa”. Valpastun heti ja lähden etsimään Raamatusta kohtaa, josta tuo lause lähtee. Löydän sen Saarnaajan luvusta kolme, jakeet 1- 8. Kirjaan sen tähän: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika on repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.”
Lähimmäiseni, mitä on aika? Sanotaan, että aika kuluu. Se kuluu hitaasti tai nopeasti, kaikki me tiedämme sen. Tämäkin vuosi, joka vasta alkoi, on jo helmikuussa. Minä ainakin huomaan että, mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin aika kuluu. On aika ajan loppua meidän jokaisen kohdalla, siksi on viisautta katsoa, mihin aikansa kuluttaa! Sinä tiedät, Lähimmäiseni, että suosittelen elämää Jeesuksen seurassa. Se on elämää, jossa on korkeus leveys, pituus ja syvyys, siinä on rakkaus, armo ja rauha!
Näinä päivinä olen kuullut monta suruviestiä. Ikäisiäni ystäviä lähtee Taivaan kotiin. Se panee ajattelemaan ajan katoavaisuutta. On aika itkeä ikävää yhdessä surevien omaisten kanssa, mutta saa myös iloita jälleennäkemisen toivosta ja siitä, että ystävä osasi valita Jeesuksen. Siunaustilaisuuden jälkeen on aika muistella tämän ajan jättänyttä ystävää ja kiittää hyvää Jumalaa siitä, että Hän on kutsunut tämän ystävän kotiin. Hänet saa jättää kiitoksen kanssa Jumalan armon varaan.
Tällä viikolla oli myös aika iloita. Sain olla läsnä nuorten ihmisten onnellisissa häissä. Morsian oli kaunis ja sulhanen komea, kun he astelivat papin eteen ja Jumalan kasvojen eteen saamaan liitolleen siunauksen. Kirkossa oli paljon nuoria kauniita ihmisiä lapsineen. Nuori pappi puhui vihittäville heidän elämänsä asioista. Hän vakuutti, että Jumala sitoutuu siunaamaan heidän liittonsa ja Hän on läsnä ja apuna kaikessa eteen tulevassa. Kun nuoret polvistuivat siunattaviksi, polvistui heidän pieni, kolmevuotias poikana, isän viereen. Sitä ei mummi voinut ilosta itkemättä katsella. On aika itkeä ja on aika iloita! Rakas Lähimmäiseni, Kiitetään elämästä!
Tänä aamuna 1.2.2010, rakkaudella Mummi
