torstai 20. toukokuuta 2010

Jumalan huolenpito

Vihreä on maailmani! Kaikki vihreän sävyt kertovat Luojan rikkaudesta. Kilvan avaavat kasvit kukintojaan. Vastaleikatun nurmen tuoksu melkein tyrmää mummin ulko-ovella. Sydän on pakahtua kevään ihmeestä ja siitä, että vanha ihminen voi vielä nähdä ja kokea kaiken tämän. Kiitos Sinulle, rakas Jumala, elämän rikkaudesta!

Kevät on myös luopumisen aikaa. Kun kevätkauden toiminta päättyy, kokoonnutaan yhteen jättämään jäähyväisiä rakkaille ihmisille, joiden kanssa on harrastettu ja eletty luminen talvi murheineen ja iloineen. Eilen söimme kevätaterian porsliinipiirin kanssa. Ilo ja haikeus maustoi tuon yhteisen aterian. Jätimme toinen toisemme Isän huomaan ja rukoukseen.

Usko Taivaalliseen Isään on ihmeellinen yhdistäjä. Pyhä Henki, jonka Jeesus on meille antanut, toimii yhdistäjänä. Seurakunta on suuri perhe. Jos yksi jäsen kärsii, rukoillaan hänen puolestaan ja pidetään yhteyttä. Se yhteys on Jumalan lahja! Se on sitä Jumalan huolenpitoa. Minulle on tullut uusia ystäviä tämän blogin kautta. On ollut ihmeellistä todeta, kuinka Jumalan Pyhä Henki on yhdistänyt meidätkin. Emme ole nähneet toisiamme, mutta olette minulle yhtä rakkaita kuin ystävät täällä. Jeesus, joka yhdistää meidät Isään, yhdistää meidät ihmisetkin Jumalan perheväkeen. Tässä toteutuu Jeesuksen rukoilema yhteys, että kaikki uskovat olisivat yhtä. Kiitos yhteydestä! Kiitos hyvästä huolenpidostasi, Taivaallinen Isä!

”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Herra seurakunnassansa aina hoitaa lapsiansa. Armonsa hän heille antaa, käsillänsä heitä kantaa. Käsistä ei väkevistä mikään heitä irti riistä. Omakseen hän heidät osti, kuolemasta eloon nosti. Milloin murheet heitä kohtaa, niiden alla Herra johtaa, ilon lohdun antaa heille, uuden voiman uupuneille. Ilotse siis auttajasta, Herran kansa Jumalasta! Maahan lyö hän vainoojamme, sanansa on voimanamme. Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.” Virsi 397.

Tänä aamuna, 20.5.2010, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

clenonRakas mummi ystävä!
Kaunista tämä Luojan luoma luonto,ihanaa vihreää.
Tätä kaikkea ihaillen ja ihmetellen katsoo,Luojan luomistyöt ovat suurenmoisia.
Kiitos mummi blogistasi,täällä saa Sanan ravintoa.
Kiitos Jumala yhteydestä joka vallitsee välillämme ja kaikkien blogiystävien kesken.
Iloitsen sinusta mummi,ja kiitän Kolmiyhteistä Jumalaamme tästä kaikesta hyvästä minkä Hän on antanut tapahtua.
Hyvää yötä,Jeesus myötä!

kaisa jouppi kirjoitti...

Juuri astelin vihreällä pihanurmella, kuten ehtoisan emännän kuuluukin.
Ympärillä olevat pellot ovat alkaneet viheriöidä ja kaikki on niin vihreetä, että silmissäkin pakkaa vihertää.
Juuri äskenhän koko maisema oli ruskeeta.
Syksyllä taas sama maisema muuttuu harmaaksi ja talvella valkoseksi.
Meillä täälä keskellä peltoja, ei ole mitään välivaiheita, tai välivärejä.
Tänään kiskoin ikenet irvessä VIHREITÄ nokkosia marjapuskien juurilta.
Ovat nokkoset aika kamalia, vaikka yrittävät olla vihreitä :)
Kaiken kauniin ja elävän on Jumala luonut.

mummi kirjoitti...

Kiitos rakkaat ystäväni huomioistanne. Kiitos Kirsti kauniista sanoistasi, Jumala meille kaikille sanat antaa, koska ne on kirjoitettu Herrassa. Kaisa, Sinulla on hienot vihreät siellä maalla. Pistä joskun ne nokkoset poskeesi, niin maistat makian! Niistä saa tosi hyvänmaluista keittoa, mutta ne on otettava maasta ennenkuin madot heräävät. Vain pienet taimet. Kokeiltu on! Mummi