Eilen Jeesus viestitti meille: "Älä pelkää." Pelko oli kuitenkin ensimmäinen reaktioni, kun ystäväni ja minä jäimme auton kanssa kiinni pesulinjalle. En tietenkään osannut ajaa autoani oikeaan paikkaan. Auto heilui koko ajan kuin heinämies ja ratti pyöri vinhasti. Tuli pelko, että kaamea puomi musertaa pienen jarikseni ja meidät mummit siinä sivussa. Yhtäkkiä kaikki vedentulo loppui ja mummit istuivat autossa keskellä pasulinja
täydessä hiljaisuudessa.
Ystäväni avasi oven. Hän halusi pois. Onneksi olin soittanut aamulla aikaa rankaidenvaihtoon. Numero oli kännyssäni. Soitin ABC: infoon: " Imoittakaa huoltoon, että kaksi mummia on luokussa pesukoneessa keskellä pesulinjaa! "Yllättävän nopeasti tuli huoltomies. Hän avasi ovan ja saimme ajaa auton ulos kevätaurinkoon. Pieni jarikseni kulki toisen kerran linjan läpi ilman kuskia. Näin tapahtuu aina tästälähin.
Aikamoinen kokemus se oli meille molemmille. Ahtaanpaikankammo iski koko voimallaan! Isä oli kanssamme! Päivä ei ollut vielä viimeisemme. Huoltomies oli palastava arkienkeli ja avasi meille oven siitä ahtaudesta. Kiitos tiedottajalle ja kiitos arkienkelille!
Kiitos, isä, että olit mukana tuossa kokemuksessamme! Tänäänkin Psalmi143:9 lohduttaa meitä: "Sinun luonasi olemme turvassa." Aamen
Tänä aamuna, 10.4.2014, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No olipa kokemus! Toivottavasti olette jo toipuneet säikähdyksestä. Ja toivottavasti auto ei myöskään vaurioitunut.
Aivan kaikessa tarvitsemme varjelusta.
Pienelle kauppareissulle yhtälailla kuin pidemmälle lähtiessä.
Siunatkoon ja varjelkoon Herra tämän päivän ja tulevat, itse kunkin kohdalla.
t. yx waari
Rakas Anonyymi, kyllä pelko iskee ensimmäisenä yllättävässä tilanteessa, vaikka tietää, että Jumala on läsnä. Onneksi kaikki aukesi pian. Isä oli läsnä. Aina Hän meitä suojelee. Kiitetään! Mummi
Lähetä kommentti