Jeesus taluttaa Sinua ja Sinä ELÄT!

Rakas Lähimmäiseni, koetko Sinä koskaan taivasikävää? Olen huomannut, että ikävöin nykyisin miestäni useammin kuin ennen. Koen sen taivasikävänä. Kun työt täällä on tehty ja kolotukset kovenevat, ikävä miehen luo kasvaa. Kuitenkin kiitän Jumalaa jokaisesta päivästä ja haluan katsoa ne viimeiseen asti. Jumala on luvannut pitää minusta huolen! Muista Sinäkin, rakas Lähimmäiseni, että Jumala pitää Sinusta huolen. Huuda häntä avuksesi, kun Sinulla on ikävä! Isä lohduttaa armollaan ja Sanallaan! Jeesus taluttaa Sinua ja Sinä ELÄT!

Martti Luther puhuu meille kärsivällisyydestä ja Jumalan toivosta, joka ei petä. Nautitaan mannaa:

Room. 15:
Kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta meillä on toivo. Tässä
Paavali yhdistää kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen. Raamattu ei
vapauta vaivoista, vastuksista eikä kuolemasta. Päinvastoin se julistaa
pyhää ristiä. Tarvitaan siis kärsivällisyyttä. Nytpä Raamattu kuitenkin
lohduttaa ja vahvistaa vaivoissa, ettei kärsivällisyys nääntyisi, vaan
murtautuisi läpi ja voittaisi. Tulemme iloisiksi, rohkeiksi ja nöyriksi
kärsimään kuullessamme Jumalalta sen lohdullisen sanan, että hän on
läsnä varjelemassa.

On välttämätöntä olla kärsivällinen, koska tämä elämä ei ole muuta kuin
kuolemaan tuomitun vanhan Aadamin kuolettamista. Kun toisaalta tulevaa
elämää ei voida tuntea, on välttämätöntä, että meillä on jotakin, johon
kärsivällisesti pitäydymme. Tartumme näet tähän tulevaan elämään ja
riipumme siinä. Tämä on Herran sana. Siihen me luotamme, siinä pysymme
ja siinä me kuin turvallisessa laivassa ikään matkustamme tästä elämästä
iankaikkiseen elämään. Näin toivomme ei petä.

Raamattua käytetään oikein silloin, kun se saa lohduttaa meitä
kärsimyksessä, murheessa ja kuolemassa. Tämän vuoksi se, joka ei tiedä
mitään kärsimyksestä ja kuolemasta ei liioin tiedä mitään Raamatun
lohdutuksesta. Tätä lohdutusta ei näet opita sanoista, vaan
kokemuksesta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 5.2.2016, rakkaudella Mummi.