Rakas Lähimmäiseni, Jumalalle kiitos, Hän otti eteisvärinän pois! Mummi kantaa stressiä, vaikkei sitä halua tunnustaakaan. Eilen illalla, nukuttuani puoli tuntia, heräsin eteisvärinään. Herra, ei sairaalaan nyt yöllä, ota tämä pois!
Lepäsin keinussa ystävän vuoteen vieressä ja rukoilimme yhdessä. Isä kuuli ja rauhoitti sydämeni ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi auttoi lepoon ja tarpeelliseen uneen. Huuda Sinäkin Jumalaa avuksesi "onnettomuudessasi"! Hän kuulee ja auttaa! Nautitaan mannaa.
Fil. 4:7
Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän
sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Älä ymmärrä tätä
niin, ettei kukaan tuntisi tai havaitsisi tätä rauhaa. Jos meillä kerran
on rauha Jumalan kanssa, niin täytyyhän meidän tottakin tuntea se
sydämessä ja omassatunnossa. Kuinka muutoin sydämemme ja ajatuksemme
sillä varjeltaisiin? Käsitä tämä sen sijaan näin: Kun murhe ja vastukset
kohtaavat niitä, jotka eivät osaa rukouksessa paeta Jumalan luo,
ryhtyvät hekin etsimään rauhaa, mutta vain sellaista rauhaa, jonka järki
käsittää ja saavuttaa. Järki taas ei tiedä mistään muusta rauhasta kuin
siitä, joka syntyy onnettomuuden lakatessa. Tämä rauha ei ole kaikkea
ymmärrystä ylempi, vaan sen mukainen.
Ne taas, jotka iloitsevat Jumalassa, tyytyvät siihen, että heillä on
rauha Jumalan kanssa. He pysyvät miehuullisina murheessa pyrkimättä
sellaiseen rauhaan, joka on sopusoinnussa järjen kanssa, nimittäin
sellaiseen, joka syntyy kun onnettomuus lakkaa. He pysyvät lujina
odottaen uskosta sisäistä vahvuutta. He eivät lainkaan välitä siitä,
onko onnettomuus lyhyt- vai pitkäaikainen. He eivät myöskään levottomina
ajattele, miten kaikki vielä päättyy. He jättävät kaiken Jumalan haltuun
tahtomatta tietää, milloin, millä tavalla ja kenen avulla hän auttaa.
Siksi Jumalakin osoittaa heille armonsa valmistaen heidän
onnettomuudelleen heidän täydelliseksi parhaakseen sellaisen lopun, että
kukaan ei olisi osannut sellaista aavistaa eikä toivoa.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä, hääpäivämme aamuna, 10.9.2016, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihanaa, että sait sellaisen rukousvastauksen! Ja sait nukuttua. Kyllä sitä minä ainakain sellainen hätäilijä olen hädän hetkinä. Jotenkin tuo Lutherin tekstikin tuntui minusta aika vaativalta, koska kyllä sitä uskovanakin usein niin levottomana ajattelee, että miten kaikki vielä päättyy... ja silti odottaa sitä Jumalan apua. Onneksi Hän on armollinen meitä heikkojakin kohtaan!
Rakas Metsäntyttö, luotetaan Jeesuksee, viedään asiamme hänelle tiettäväksi, niin saamme elää Jumalan rauhassa! Mummi
Lähetä kommentti