Rakas Lähimmäiseni, pimeä syksy on tullut yllättävän äkkiä. Tuuli pudottaa pihan kukkaruukut maahan ja sade piiskaa viimeisetkin kukinnot rungoistaan. Ulos emme ole päässeet, mutta linnut ovat ilomme. Katselemme niiden iloista hyppelyä ja kilpailua ruoasta. ja muistelemme menneitä.
Liitän tähän hiljaisuuden rukouksen. Yhdytään siihen: "Herra Jeesus Kristus, älä salli minkään olla minulle tärkeämpää kuin sen, että saan olla sinua lähellä. Anna yhteyteni sinuun olla koko olemassaoloni keskus, lähtökohta kaikelle mitä teen. Muovaa ajatuksiani ja sanojani oman mielesi mukaan.
Auta minua hiljaa lepäämään läsnäolossasi tapahtuipa ympärilläni mitä tahansa. Silloin voin heittää kaiken huolen tehtävistä, jotka minua odottavat, kaiken levottomuuden huomisesta, tulevaisuudesta. Sinä olet mukana menestyksissä ja vastoinkäymisissä.
Kiitos, että tahdot olla minussa aina, että vapautat minut kaikesta mikä estää sinun läsnäoloasi minussa. Kiitos, että haluat nytkin tehdä niin."
Herra siunatkoon Sinua kaikessa, rakas kanssakulkijani!
Tänä aamuna, 12.9.2016, rakkaudella Mummi.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti