maanantai 15. helmikuuta 2010

Hellittämätön rukous

Sain joululahjaksi Martti Lutherin Tienviittoja, jossa on sana joka päivälle. Selasin kirjaa ja huomasin, että Luther kirjoittaa hellittämättömästä rukouksesta kesäkuun 21 päivä. Lähtökohtana on Jaakobinpaini, josta kerrotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 32. Jae 27 kuuluu näin: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua”. Luther kirjoittaa: ”Jaakobin esimerkki osoittaa meille, ettei uskon tule antaa periksi, vaan pysyä lujana, vaikka tuntisikin Jumalan vihan eikä pelkästään kuolemaa ja syntiä. Tämä on Hengen voima. Meidän ei tule heti ensimmäisen vaikeuden tultua luopua toivosta ja rohkeudesta, vaan pysyä lujina, rukoilla, etsiä ja kolkuttaa. Vaikka hän aikoisi jo lähteä, älä sinä luovuta, vaan seuraa häntä hellittämättä niin kuin kanaanilainen nainen, jolta Kristus ei pystynyt kätkeytymään. Ja vaikka hän menisi taloonkin ja kätkeytyisi kammioon eikä haluaisi ketään luokseen, älä silti anna periksi, vaan seuraa häntä sinnekin. Jos hän ei kuuntele sinua, koputa kammion ovelle ja huuda. Tämä on näet suurin uhri: ettei ihminen lakkaa rukoilemasta, vaan jatkaa etsimistä, kunnes voittaa hänet.

Oletko Sinä, Lähimmäiseni, rukoillut hellittämättä? Silloin, kun hätä on suuri, ja tietää, että vain Jumala voi auttaa, koko elämä muuttuu rukoukseksi. Ei ole hetkeäkään päivässä, ettei tuo asia olisi mielessä Jumalan eteen vietävänä. On turvallista roikkua siinä rukousyhteydessä, kun tietää, että Jumala kuuntelee. On vain odotettava Hänen vastaustaan, ja kyseltävä mikä on Herran tahto. Suuri on kiitollisuus Jumalaa kohtaan, kun Hän auttaa ulos hädästä! Jumalan voima on tullut näkyviin, Hänelle kiitos ja kunnia!

”Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja Luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin, lapsiaan, kohtaan. Virsi 329, säkeistöt 2 ja 4.

Tänä aamuna, 15.2.2010, rakkaudella Mummi

4 kommenttia:

kaisa jouppi kirjoitti...

On mukavaa, että saa käydä länttäämässä tännekin blogiin puumerkkinsä.
Jokaiseen aamun enstemmäiseen olisi tähänsaakka voinut kirjoittaa AAMEN.
Tuo virsi on ihana.Ihan lempivirsistöjäni.
Valitsin juuri itsekin virsiä huomiseen Naisten kesken-iltaan.
Lauloin lujalla äänellä niitä läpi, kun aviomieskään ei ole paikalla. Tosin, ei hän ääneni voimakkuuteen millään lailla puutu.
Siunausta!

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, Kaisa,ystävä uskollisuudestasi blogilukijanani!
Olen minäkin Sinun teksteistäsi iloinnut. ne ovat ilon ja huumorin täyteisiä. Kiitos Sinulle, ystävä!

pau kirjoitti...

Kiva, kun tänne voi kommentoida!
Tiedän, että sinulla on näky näiden aamuvartioiden kirjoittamisessa. Kiitos Jumalalle teistä, jotka yökaudet rukoilette, toimitte esirukoilijoina. Itse olen huono rukoilemaan, välillä koen, etten osaa rukoilla ollenkaan. Onneksi on Isä meidän -rukous silloin apuna ja tien avaajana rukoukseen.

Airi Inkeri kirjoitti...

Rakas lukijani, Paula, kiitos mukanaolostasi. Yhteys Kristuksessa on siunaava asia. Vaikka ei nähdä, eikä kuulla, tiedämme, että se yhteys elää ja vaikuttaa. Isä meidän rukous on Jeesuksen antama rukous. Se on oikea sydänrukous, joka siunaa meitä, samoin Herran siunaus. Voimia Sinulle, Paula! toivoo Airi Inkeri