torstai 18. helmikuuta 2010

Kiitosrukous

Lähimmäiseni, oletko Sinä joskus ollut niin kiitollinen Jumalalle, että ylistys ja kiitos on virrannut suustasi? Minä olen sen kokenut. Pyhä Henki on sen kiitosmielen antanut. Silloin olen totisesti tiennyt mitä tarkoittaa lause: ”Minun onneni on olla Jumalaa lähellä!

Silloin, kun saamme rukousvastauksen, tai Herra on ruokkinut hyvällä Sanalla, tai olemme saaneet erityisen siunauksen elämässämme, nousee kiitosrukous Isälle helposti. Sydän iloitsee ja suu puhuu sydämen kyllyydestä. Mutta tavallisen arjen siunaukset, ruoka, puhdas vesi, kaunis luonto, koti, rakkaat ihmiset, vapaa Isänmaa, tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, eikä niistä kiitetä, vaikka nekin ovat lahjaa Taivaalliselta Isältä, ja niistäkin tulisi kiittää.

Raamatussa on hyvä esimerkki siitä, miten kiitos unohtuu. Se kertomus on Luukkaan evankeliumin luvussa 17: jakeet 11-19: Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille:” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainen on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa.” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.” Vain yksi kymmenestä Jeesukselta avun saaneesta palasi kiittämään. Mikähän on suhdeluku meidän keskuudessamme?

”Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa. Kiitos Jumalallemme, soikoon sydämestämme virsin, lauluin, psalttarein, harpuin huiluin, kantelein. Kaikki, joissa henki on, kiittämään jo tulkohon Herraa hyvää riemulla, hallelujaa halulla”. virsi 332:1,2 ja 4 säkeistöt.

Tänä aamuna, 18.2.2010, rakkaudella Mummi

2 kommenttia:

pau kirjoitti...

Hyvä ystävä vartiopaikallasi! Kiitos hyvästä sanasta tänäänkin.
Totta on, että kiitoksemme Jumalalle unohtuu liian usein. Enemmän löytyy vaan vaatimusta, pyyntöä ja tahtomista.
Pyhä Henki meissä kuitenkin ylistää jatkuvasti Isää ja Poikaa, ja tahtoo saada meidät näkemään, mitä jo omistamme Hänessä, Jumalasamme. Kaikki Sanan lupaukset ovat meidän, kiitos niistä Herrallemme ja Vapahtajallemme!
Iloa Herrassa, ystäväni <3

Airi inkeri kirjoitti...

Paula, kiitos Sinulle hyvästä sanastasi. Pyhä Henki meissä saa aikaan tahtomisen ja tekemisen! Jumala iloitsee yhteydestä kanssamme, kun kiitämme Isää Hänen rakkaudestaan ja armostaan, sillä silloin armo on totta elämässämme. Ole siunattu! Airi Inkeri