Herään kello kolme. Ulko-ovella on vastassa tähtitaivaan alla nukkuva kevätaamu. Pakkasta on yksi aste. Mielessäni on Daavidin paimenpsalmi, tuo iki-ihana Jumalan ylistys, Psalmi 23. Kirjaan sen Sinulle, Lähimmäiseni, uuden raamatunkäännöksen mukaan:
”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johdattaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi. Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.”
Daavid tuntee Herransa ja Jumalansa. Hän muistaa, kuinka syvästä synnintunnosta Vapahtaja on hänet nostanut. Hän tietää, mitä on lepo Herrassa, kun on saanut syntinsä anteeksi ja on rauha ihmisten ja Jumalan kanssa. Silloin on hyvä nauttia Luojan luonnon kauneudesta ja iloita vapaudesta, johon Kristus on vapauttanut. Malja on ylitsevuotavainen! Kun Herra paimentaa joka päivä, Jumalan lapsi on turvassa. Vuoret saavat järkkyä ja kukkulat horjua. Pimeässä laaksossakin Herra pitää kädestä kiinni. Täällä saa asua Herran huoneessa ja elää Hänen kanssaan iankaikkisesti. Tähän Daavidin kiitokseen Sinä ja minäkin saamme yhtyä täydestä sydämestämme. Herra on hyvä!
Minun sydämeni kiittää vielä eilisestä ehtoollisyhteydestä ja Markku- papin synninpäästöstä. Oli ilo katsella lasten aitoa riemua, kun paimen löysi kateissa olleen karitsansa. Kiitollisuus sydämessä katselin, kuinka innolla lapset lähtivät alttarille siunattaviksi. Nämä lapset saavat jotain koko elämän kestävää turvallisuutta tästä siunauksesta. Kunpa kaikki Vaasan lapset tulisivat Kotisatamamessuun. Mummillekin messu on suureksi siunaukseksi. Tervetuloa kaikki!
Tänä aamuna, 19.4.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Herra on hyvä!
Joskus, kun tulen sysipimeällä tänne Hälvänmutkalle automobiililläni, ja kopeloin pimeässä autotallissa avaimenreikää (Ooppeli ei sammu avainta naskauttamalla)ja kompuroin säkkipimeässä eteisessä etsiessäni puolestaan OVEN avaimia, niin väkisinkin joskus tulee mieleen, että pimeän nurkan takana joku HIIPPAILEE.
Silloin muistan aina tuon kohdan VAIKKA MINÄ VAELTAISIN PIMEÄSSÄ LAAKSOSSA...
Se auttaa kummasti :)
Kysyit Airi, mitä tykkään uudesta käännöksestä ja vastaus on:TYKKÄÄN KOVASTI!
Ehkäpä luen täst´edes aina sitä.
Psalmit kyllä ovat kovin ihanaisia siinä "vanhassakin".
Kaisa, rakas ystävä, kiitos kommentista. Olen odottanut kovasti jotain viestiä, ettei ole synkkä yksinpuhelu. On tosi suuri siunausse, että Jeesus on kanssamme syvimmässäkin kuopassa lohduttamassa. Sen olemme ehkä kaikki joskus kokeneet. Herra on hyvä! Uusi käännös on ihan ok, mutta se tuttu ja rakas on vanha! Mummi
Rakas ystäväni!
Ihanalta kuulostaa uuden käännöksen mukaan tuo paimenpsalmi.
Niitä olisi kai hyvä lukea rinnakkain,raamatunkäännök
siä siis. Jotkut tutkijat ovat sanoneet,että uudessa käännöksessä on jätetty jotain keskeisintä pois, jos sitä lukee uudestisyntymätön,hän voi saada väärän käsityksen.
On myös kohtia,jotka on selkeämmin käännetty uudessa.
Sulosia ovat sanat tuossa Ps.23
Teillä on ollut ihana tilaisuus messussa.
Siunausta!Kaikkea hyvää!
Kirsti, rakas ystävä! minäkin luen usein rinnakkakin molempia käännöksiä ja otan sen, mikä tuntuu hyvältä. Jokin asia on sanottu selvemmin vanhassa käännöksessä. Sinulle myös hyviä kevätpäiviä. Olin äsken kuopimassa kukkapenkkejä. Nyt tuntuu keväältä! Mummi
Lähetä kommentti