Runoleiri

Kesän lämpö tulee vastaani ulko-ovella, 17 astetta kello puoli seitsemän aamulla! Sattuivatko tämän vuoden kesäpäivät toukokuulle? Olemme saaneet viettää kesäisen viikonlopun meren äärellä. Kiitos Jumalalle, että saimme elää Hänen läsnäolossaan nuo kaksi päivää, viisitoista samanhenkistä ihmistä, yhdessä.

Kirjoittajat jakavat Jumalan antamaa lahjaa eteenpäin. He luovat, kertovat sitä, mitä Jumala heille on lahjana antanut ja antaa jatkuvasti. Jumalan luomistyö näkyy ja tuntuu myös ihmisen elämässä, kun hän maalaa, kirjoittaa, tai puhuu sitä, mitä Jumala hänelle antaa. Ovatko nämä ajatukseni liian yleviä Sinun mielestäsi, Lähimmäiseni?

Minun piti nyt niin kirjoittaa, koska olen ylen onnellinen, palattuani runoleiriltä. Pia Perkiö, maan mainio virsirunoilija, lämmin uskova ihminen, ja kirjailija, ohjasi meitä pienten ihmeiden äärelle. Hän on ihminen, joka saa tavallisen mummin iloitsemaan siitä hetkestä, jossa hän elää, niillä ehdoilla, jotka hänellä on käytössään. Hän ojentaa käteemme muovailuvahaa ja sanoo: ”muovatkaa siitä se mitä siinä näette, ja kertokaa sitten runolla, mitä siitä tuli.” Minä sain tällaisen runon:

”Oli yllätys että muovailuvahaa oli eteemme tuotu sen jälkeen, kun aamukahvit oli juotu... Oli rinnassa kevät ja koivu ja käki, ne ensimmäisenä silmäni näki tämän uuden tehtävän eessä... Ja kohta se alkoi kukkua se käki!... Sen ainakin Kaisa vierellä näki ja kuuli, vaikka varmaan sitä varikseksi luuli” Näin se tapahtuu, kun mummia osataan ohjata, tulee runo ihan itsestään, tyhjästä!

Kiitetään Pian kaltaisia ihmisiä, jotka valovoimallaan kannustavat ja valavat uskoa ihmisiin, että Jumala on antanut meille paljon enemmän kuin itse ymmärrämme: Ollaan sellaisia kun ollaan, Luojan kädessä, ja otetaan käyttöön ne lahjat, jotka Hän on meille antanut. Kiitos, Pia ja kaikki ystävät, hienosta, virkistävästä yhdessäolosta!

Tänä aamuna, 17.5.2010, rakkaudella Mummi