lauantai 5. syyskuuta 2015

Auta, Herra!

Rakas Lähimmäiseni, mustaakin mustempi yö on ikkunani takana, kun herään kello kolme. Mielessä on levottomuus, joka välittyi A-studion keskustelusta. Kansat etsivät turvallista kotia. Kotoa on lähdettävä tuntemattomaan. Muistan lapsuudestani ajan, jolloin oman kotitaloni kaikissa vapaissa huoneissa oli karjalaisperhe. Ulkoverannallakin asui nelilapsinen perhe. Ystävystyin Irmeliin, ikäiseeni eestiläiseen tyttöön. Eräänä päivänä tuli käsky, että Irmelin perheen piti lähteä kotimaahansa. Ystävä ei tiennyt mikä heitä siellä odotti. Hän halusi antaa minulle rakkaan lahjansa, porsliinikengän lähtiessään tuntemattomaan. Sen jälkeen en Irmelistä kuullut.

Rakas Jumala, siunaa ja varjele tänä päivänä turvallista kotia etsiviä ihmisiä. Siunaa ja rohkaise myös meitä, auttamaan avuntarvitsijoita. Sinä, Kaikkivaltias Jumala tiedät tämän päivän hädän. Me ahdistumme, kun emme ymmärrä mistä tämän päivän turvattomuus kumpuaa. Jeesus, Rauhan Ruhtinas, anna rauhasi sydämiimme, että jaksamme kohdata huomisen! Aamen.

Hiljaisuuden rukous tuo lohtua lohduttomalle: "Herra, kiitos että aina on olemassa tie vaikeuksien läpi, pimeydestä valoon. Meidän on niin helppo päätyä toivottomuuden ja tarkoituksettomuuden tunteeseen, kun törmäämme kaikkeen siihen pahaan, mikä on omassa olemuksessamme ja koko maailmassamme.
Me suurentelemme ongelmis ja huolia, tunnemme olevamme väärinymmärrettyjä ja ulkopuolisia, säälimme itseämme, emmekä viihdy mitenkään päin.
Meistä tulee juurettomia ja lukkiudumme ahdistukseen ja voimattomuuteen, koska olemme takertuneita omaan minäämme.

Me emme näe tietä, mutta sinä Herra näet. Sinä olet sanonut, että jopa viimeisten aikojen koetuksissa, jotka voivat olla lähes ylivoimaisia, me saamme nostaa päämme ja katsoa sinun voimaasi ja kirkkauteesi, kun sinä tulet. Meidän vapautuksemme päivä on lähellä. Kiitos, että vapautuksen lupaus koskee myös jokaista yksityistä ihmistä hänen levottomuudessaan ja heikkoudessaan joka hetki. Kiitos, että valtakuntasi on täydellisenä toteutuva jokaisessa meistä, koko kirkossasi.
Taivas ja maa katoavat, mutta sinun sanasi eivät koskaan katoa. Kiitos, Herra, että tämä varmuus on meidän turvamme ja ilomme  nyt ja iankaikkisesti. Aamen."

Tänä aamuna, 5.9.2015, rakkaudella Mummi.

2 kommenttia:

Metsäntyttö kirjoitti...

Eilinen oli sellainen levottomuuden, ja toivottomuudenkin, päivä meilläkin. Oli useampikin asia, joka sitä aiheutti. Osa siitä levottomuudesta tarttui minuun netistä. Vain muutama silmäys ikäviin asioihin ja jäivät ikävällä tavalla vaikuttamaan. Tuo hiljaisuuden rukous on sopiva ahdistaviin ajatuksiin!

mummi kirjoitti...

Rakas Metsän tyttö, kiitetään tuostakin rukouksesta, koska elämme kiitollisuuden sunnuntaita. Kuinka paljosta olemmekaan kiitollisia Jumalalle, joka elää kanssamme kaikki päivät ja on pelastanut meidät kuolemasta ja kadotuksesta! Kiitos, Jeesus, että Sinä sen teit!! Ole siunattu, ystäväni! Mummi