Taivasikävä.

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla saimme seurakunnassa Pyhän Hengen kosketuksen. Ehtoollinen on vuosien myötä käynyt yhä rakkaammaksi ja rakkaammaksi. Se on todellinen yhteyden ateria, jossa Jeesus ruokkii omiaan! Olen kuullut sanotuksi, että ehtoollispöytä on kaaren muotoinen siksi, että sen toinen pää on Isän luona taivaassa ja kaikki rakkaamme ovat siellä mukana. On ilo sydämessä! On verellä pesty olo. Kiitos Jeesus! Ja kiitos Sanasta pastorimme, Markus!

Jobilta on meille ikäihmisille ajankohtainen sana, Job 16:22: "Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta."

Mietitään sitä Juha Vähäsarjan kanssa: "Elämä kulkee nopeasti loppuaan kohti. Mitä enemmän karttuu ikää, sitä nopeammin vuodet tuntuvat vierivän. Kukaan ei tiedä elämänsä pituutta. Kukaan ei tiedä milloin on viimeinen portti edessä. Siksi on oltava valmis lähtemään milloin tahansa. Mutta miten siihen voisi ylipäätään valmistautua? - Tilivälit Herran Jeesuksen kanssa on pidettävä lyhyinä. Teemme jatkuvasti syntiä ja tarvitsemme jatkuvasti henkilökohtaista syntien anteeksiantamuksen vakuutusta sanan ja sakramentin kautta. On hyvä hakeutua säännöllisesti sanan ääreen. Sana synnyttää Jumalan janon ja Jumalan jano ajaa taas Kristuksen luokse. Näin tärkeimmät tulevat tärkeimmiksi ja elämässä kohdattavat asiat saavat oikeat mittasuhteet.
Herraa odottavalle taivaaseen pääsyn läheisyys muuttuu hiljaiseksi odotukseksi. Pelko vaihtuu taivaan toivoksi."  Herra siunatkoon Sinua kanssakulkijani!

Tänä aamuna, 29.2.2016, rakkaudella Mummi.