tiistai 20. syyskuuta 2016

Jeesus antaa ELÄMÄN.

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla nukahdin jo yhdeksältä. Kun heräsin, luin vielä "Mummin runokirjaa", joka oli yöpöydälläni. Haluan jakaa Sinulle vielä pari runoani rohkaisuksi siitä, että mekin, tavalliset tallaajat, voimme todistaa Vapahtajastamme, ja saamme iloiten nähdä. kuinka Jumala herättää ihmisen, kun hän kuulee ilosanoman Jeesuksesta. Ensin runo omasta uskoontulostani:

"Sen päivän muisto säilyy kirkkaana mielessäni,
 jolloin Jeesus tuli elämääni, 
           yllättäen, kesken 
epäonnistuneen matkan.

Istuin linja-autossa,
palatessani kodin
kiireiseen arkeen
     tyhjänä
         väsyneenä.

Sinut, vastuullinen ystävä, Herra lähetti luokseni. Aioin tyrmätä sinut, kun kysyit: "Tunnetko sinä Jeesuksen?" "Jeesuksen, mitä se minuun koskee?" Mutta sinä rakastit, ystävä, Sinä et hylännyt itsensä hylkääjää. Sinä nostit minut Valoon: "Jeesus rakastaa sinua, sinä kelpaat", sanoit. Ihme tapahtui! Minun pimeyteeni syttyi toivo. Raskas paino putosi sydämeltäni. Jeesus tuli, armahti nääntyeen.

Sinua kiitän, vastuullinen ystävä. Kiitän elämän lahjasta, jonka sain todistuksesi kautta. Sinä julistit minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Jeesus, Sinä kutsuit minut Isän lapseksi. Sinä todistit minulle: "Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu." Minä uskon, että saan elää iankaikkisesti Sinun rakkautesi tähden, Jeesus!

Onko minusta työsi jatkajaksi, vastuullinen ystävä? Olenko minä vastuullinen ystävä lähimmäisilleni? Pyhä Henki minua siihen rohkaiskoon!

Tämä toinen runo syntyi kun Jeesus herätti eloon ystävän minun todistukseni kautta:.

On pyhäaamu kirkas niin, 
se nostaa mielen taivaisiin.
On siellä luona Jumalan tänään juhla suuri, 
kun kadotettu karitsa kotiin löysi juuri.

Hän oli turha, koditon, 
ja vailla turvaa, onneton, 
kun kuuli julistuksen:
"On Isän syli avoinna sinua varten aivan. Jeesus kärsi vaivan: Hän kuoli. Sinun syntisi hän poisti verellänsä, ja kaikki virheet puutteesi, Hän otti kantaaksensa. Sinä kelpaat, ytstävä, saat tulla syliin Herran, Isäsi on Jumala, perit hänet kerran. 

Nyt Luojan ihme tapahtuu, jo aukee ahdistuneen suu, ja nousee kuollut ihminen, kuin kevätlintu siivilleen ja näkee uuden aamun: "On Luojan kevät, kukkii maa, Tää päivä uuden arvon saa, se minulle on luotu. Saan nousta, kiittää Jumalaa, saan toisten joukkoon kiiruhtaa, saan löytää armopöydän." Saa uuden kodin turvaton, se Vapahtajan armo on. 

Tää vanha ilouutinen 
on lohduttaja sydämen.
Se suuren ilon tuottaa
sille, joka luottaa
armoon Jeesuksen.

Tänä aamun, 20.9.2+16, rakkaudella Mummi.







2 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Ihania runoja.
Kiitos <3

mummi kirjoitti...

Rakas Sylvi, kiitos! Runoni tulevat yleensä itsestään. Ne ovat Jumalan lahja! Herra hoitakoon Sinua ja rakkaitasi! Mummi