Rakas Lähimmäiseni, peruutin retken, jonka olimme ystävän kanssa suunnitelleet juhannuspäiväksi, koska halusin levätä kaatumiseni jälkeen. Päätin lukea yksinäisyyteni siunaukseksi Hebrealaiskirjeen, mutta Herra lähetti luokseni rakkaan ystävän, omien poikiemme ikäisen. Yhdessä luimme Sanaa ja tulimme siunatuiksi!
Hebrealaiskirjeen luvut ovat lyhyitä. Jokaiseen niistä sisältyy kultajyvä meidän poimittavaksemme. Niitä yhdessä etsimme ja ilotsimme löydöistä. Ensimmäisessä luvussa Sana ohjaa meidät Jeesuksen luo. Näinä viimeisinä päivinä Jumala puhuu meille Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on Hänen "kirkkautensa säteily ja Hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Häntä palvokaamme! Meitä varoitetaan enkelipalvonnasta. He ovat vain palvelevia henkiä, "palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä."
Toinen luku todistaa meille, että Jeesus on tullut vapauttamaan ihmiset, "ne, jotka kuoleman pelosta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia." Jeesus pesee synnit pois ja Jumala ottaa meidät lapsikseen. Jeesus asuu Isän lasten sydämessä. "Sentähden, että hän itse on kärsinyt ja kiusattu, hän voi kiusattuja auttaa."
Kolmannessa luvussa Jumala haluaa rakentaa omiensa huoneen (sydämen) pyhäksi ja palvelukseen sopivaksi. Sana varoittaa paatumuksesta ja katkeruudesta, joka myrkyttää sydämen. Epäuskon tähden ei ihminen pääse Jumalan lepoon.
Neljäs luku lupaa uskon ja Jumalan levon Jeesukseen turvaavalle: " Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon oikeaan aikaan." Kiitos Jeesus, että annat armon jokaiselle, joka Sinua avukseen huutaa! Aamen
Tänä aamuna, 22.6.2014, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti