Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, on aihetta kiittää, pohjoistuuli näyttää hellittävän! Kesä tuoksuu ihan vanhaan malliin kun avaa ulko-oven. Jokohan voi heittää pois villatakin? Lutherin ajatuksia jaan Sinulle tänä aamun, rakas ystäväni. Nautitaan mannaa:

 Ps. 31:13
Minä olen unhottunut ihmisten mielestä niinkuin kuollut. Tällaistakin
Herra toisinaan sallii pyhiensä tuntea ottaessaan uskon ja luottamuksen
heidän sydämistään. Tämä on kuitenkin pelkkää hyvyyttä huomataksemme,
kuinka isällisesti hän kohtelee meitä, että uskomme harjaantuisi ja
kasvaisi. Hän tekee näin varsinkin varjellakseen omansa kahdenlaiselta
onnettomuudelta, jotka muutoin olisivat seurauksena.

Ensiksi he ollessaan hengessä voimakkaita ja rohkeita saattaisivat
lopulta luulla, että he ovat sellaisia omasta voimastaan. Siksi hän
antaa joskus heidän uskonsa vaipua, että he näkisivät tilansa ja
tunnustaisivat: Vaikka tahtoisin uskoa, en kuitenkaan voi. Näin suuri
Jumala nöyryyttää pyhiään ja pitää heidät itsensä tuntemisessa.
Luontomme on näet aina taipuvainen kiintymään Jumalan lahjoihin ja
riippumaan niissä. Siksi hän holhoaa meitä nähdäksemme, että hänen
täytyy antaa uskoa sydämiimme ja että me emme itse voi ottaa sitä.

Toiseksi hän tekee tällaista jotta kiinnittäisimme huomiomme Raamatun
esikuviin. Ellei meillä olisi esikuvia sellaisista pyhistä, jotka ovat
kärsineet samanlaista, me emme voisi kestää. Omatuntomme sanoisi: Olen
yksin tätä kärsimässä ja se on siis merkkinä siitä, ettei Jumala huoli
minusta. Mutta kun huomaamme muille pyhille käyneen samoin, opimme siitä
odottamaan Herran avun aikaa.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 28.6.2014, rakkaudella Mummi