Isä yhdistää meidät!

Rakas Lähimmäiseni, olen ollut lomamatkalla ystävän luona kolme päivää. Ilo ja kiitollisuus sydämessäni herään omasta sängystäni tänä aamuna. Ystäväni Rauha soitti yllättäin; "Tule luokseni, niin saamme muistella menneitä ja kiittää Jumalaa! Lähdin heti. Iloitsen siitä, että lähdin. Kohtasin rakkaan ystävän ja Herra hoiti meitä!

Ystäväni Rauha menetti miehensä samana vuonna kuin minäkin. Miehemme olivat kurssitoverita. Miestemme kesätapaamisessa tapasimme mekin. Olemme nähneet vain pari kertaa, mutta Jumala yhdisti meidät. Olemme rukoilleet toistemme puolesta ensi tapaamisesta lähtien.

Ruokaillessamme Rauha kertoi, että hänen korvansa huutaa koko ajan. Hän on tuskastunut, eikä tahdo kestää enää. Illalla metsätietä kulkiessamme kysyin Rauhalta: "Uskotko, että Jumala voi ottaa huudon pois?" "En minä sellaista usko." sanoi Rauha. "Mutta minä uskon, saanko rukoilla sitä?" "No rukoile."
Muutamalla sanalla pyysin, että Jumala ottaisi huudon pois, kun ystävä ei enää jaksa.

Yöllä heräsin siihen, että joku mainitsi nimeni, Airi. Sanoin: "Puhu, Herra, palveliasi kuulee!" Puhetta ei kuulunut, mutta alkoi kuulua kaunista , ennenkuulematonta musiikkia. Oli taivashetki. Tiesin, että Jumala paransi korvan!

Kaikki matkalaiset olivat jo autossa. Viimeisenä tulivat Rauha ja hänen miehensä. Juoksin heitä vastaan. "Mitä Sinulle kuuluu, Rauha?" "Ei ole kuulunut mitään koko aamuna!" Matkasimme koko päivän. Erotessamme Rauha kysyi minulta: "Voiko Jumala minuakin käyttää?" Nyt tavattuamme tiedän, että Rauha on ollut kaikki nämä vuodet Jumalan turvallisessa koulussa ja Jumala on käyttänyt häntä runsaasti lähimmäisten auttamiseen.

Kiitos, rakas Jumala, että Sinä yhdistit meidät! Kiitos, rakas Jumala, että Sinä paransit Rauhan korvan! Kiitos,uskollinen Jumala, että Sinä pidät meistä leskistäkin huolen ja parannat surunhaavatkin lupauksesi mukaan! Aamen.

Tänä aamuna, 24.9.2015, raakkaudella Mummi.