lauantai 19. syyskuuta 2015

Syyllisyyden taakka.


Rakas Lähimmäiseni, syyllisyys on raskas taakka! Mummi on ollut syyllinen jo viisi päivää. Vasta eilen, kun sain yhteyden lähimpään omaiseeni, rakkaaseen esikoispoikaamme, taakka putosi, kun hän sanoi, "unohda koko juttu"! Töppäilin autoni kanssa! Takapuskuriin tuli pieni, kuin naskalilla painettu murtuma. Kohtaus toisen kanssa oli vähäinen. Ystäväni kanssa emme nähneet mitään jälkeä toisen osapuolen Saabissa. Nuori nainen tuli kuin yleinen syyttäjä. "Anna ajokorttisi, minä kuvaan sen!" Lamaannuimme täysin!
20 minuutin perästä mies soitti: "Olet rikkonut autoni lampun. Mikä vakuutusyhtiö?
Vakuutusyhtiö otti asian rauhallisesti. Lohdutti minua, että ei mene bonukset, kun olet ajanut autoa 60 vuotta, ja tulet luukullemme ensi kertaa. Jeesukselle olen jättänyt taakkani joka päivä. Eilen poikanikin armahti minut. Nyt olen vapaa!

Juha Vähäsarja puhuu syyllisyyden taakasta ja Jumalan armosta: "Hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Ef.2:5.

"Kun joku armahtaa velallisen, hän ei vaadi takaisin antamaansa summaa, vaan lahjoittaa sen toisen omaisuudeksi. Kenties tämä ei kykene maksamaan velkaansa, ehkä hän on varaton. Velat ovat suuret ja velanantajalla on niin tahtoessaan valta saattaa toinen vaikeuksiin. Kun hän kuitenkin armahtaa, antaa hän samalla vallankäytön välineet käsistänsä pois, velallinen on vapaa.
Kun Jumala armahtaa meidät Jeesuksessa Kristuksessa, se tarkoittaa, että me, jotka olemme omassa varassamme  rikkomustemme tähden kuolleita, tulemme eläviksi. Me jotka emme voineet ostaa itseämme vapaiksi synnistä ja perkeleen orjuudesta, olemme Jeesuksen veren hinnalla ostetut vapaiksi synnin tuomiosta ja perkeleen kahleista. Armosta elävä ei ole kenenkään eikä minkään orja. Hän on Vapahtajan vapaaksi laskema."

Kiitos, Jeesus, että Sinä armahdat syyllisen! Auta, että me ihmisetkin armahdamme toisiamme, emmekä lyö lyödyn mieltä! Aamen.
Lohduttava sana lähimmäiseltä on balsamia sydämelle, mutta Jeesuksen armo on lahjoista suurin. Se tuo sydämeen syntien anteeksisaamisen rauhan ja vapauden!

Tänä päivänä, 19.9.2015, rakkaudella Mummi.


4 kommenttia:

Metsäntyttö kirjoitti...

Siunausta lauantaipäivääsi Mummi! Ihanaa, että sait kuulla sinua rauhoittavat sanat. Minua on puhutellut se muutama päivä sitten ollut teksti, jossa oli myös seuraavat lauseet: "Jumala kuulee vähemmälläkin" ja "Rukous tarkoittaa vain hätänsä tuomista Jumalalle, ei muuta."

mummi kirjoitti...

Rakas Metsäntyttö, Kiitos Sinulle! Rukous on meidän etuoikeutemme huutaa hätämme Jumalalle Jeesuksen nimessä, ja odottaa apua Häneltä. Jeesus on tullut vapauttamaan meidät kaikesta pahasta! Hänessä on Jumalan voima! Mummi

Kirsti kirjoitti...

Syyllisyys on raskaimpia asioita ihmiselle. Itselleni tuttua.
On vaikea armahtaa itseänsä, vaikka jostain tapauksesta itsekin näkisi, että nyt en ole ollenkaan syyllinen siinä määrin kuin joku tulee pauhaamaan, kuten tapauksessasi kävi.

mummi kirjoitti...

Rakas Kirsti, me kaikki olemme kokeneet syyllisyyttä! Tiedämme, että uni ei tahdo tulla. Siksi anteeksianto ja synnin sovitus on annettu Jumalan Pojalle. Hän on ristillä sovittanut syntimme. Hän kuoli, että me saamme elää. Hän nousi kuolleista, että me saamme iankaikkisen elämän. Kiitos Jumala armosta ja rauhasta, jonka Jeesus meille antaa! Mummi