maanantai 11. tammikuuta 2016

Oppia ikä kaikki.

Rakas Lähimmäiseni, Sinulle haluan kertoa, että vähitellen opin sen, että mummilta ovat monet asiat kiellettyjä. Loppiaisena tajusin sen, että matsin katsominen on yksi sellainen asia. Yli neljä vuotta sitten olen viimeksi mieheni kanssa pelejä jännittänyt. Nyt ystävä kehui, että nuoret leijonat ovat katsomisen arvoiset. Niinpä mummi istui nojatuoliinsa jännittämään. -  Ja totisesti jännitystä piisasi!

Iloitsin nuorten yhteispelistä ja toistensa arvostamisesta haastatteluissa. Nyt kasvaa uusi sukupolvi, joka on sisäistänyt viisauden: "Ymmärrä oma tilasi, anna arvo toisellekin!" Joukkueen yhteistyö on mahtavaa! Heittäydyin peliin mukaan, hyvä etten maalia tehnyt!

Se oli liikaa mummin sydämelle. Sydän äityi juoksuun! Mummi ei pysynyt enää perässä! Oli lähdettävä hakemaan apua Keskussairaalan hyvältä, ystävälliseltä, hoitotiimiltä. Ja apu tuli. pian! Kiitos hyvästä hoidosta!

Jumalaa kiitän kotimaamme hyvästä terveyden- ja sairaanhoidosta! Me kaikki saamme avun, kun lähdemme sitä hakemaan. Rukoillaan työntekijöille jaksamista! Mummin runokurssi on keskiviikkona. Minä, laiskamato, tein pakkorunon vasta eilen, sunnuntaina. Liitän sen Sinullekin muistutukseksi, jos olet iällinen, että pitää oppia kiiruhtamaan hitaasti! Herra kanssasi!

                Nuoret Leijonat

                Loppiainen juhlat päättää                                                                 
                tosityölle tietä näyttää.

                Mummi ystävältä kuuli,
                vakka herjaks`ensin luuli:
                "Suomi tänään kultaa voittaa
                Maamme-laulun saamme soittaa,
                vanha hattunsakin syöpi,
                jos ei mestaruutta tule!” 

                Siinä mummillekin haaste,
                nähdä leijonat tulessa
                mittelössä mahtavassa.

                ”Suomen poika, hakkaa päälle,
                heti kun sä pääset jäälle!”
                Mummi tuolissansa hihkui.

                Hyvin pojat pelasivat.
                Kiekon toisillensa antoi,
                yhteispeli heitä kantoi.
                Suomi oli niskan päällä
                kuusi sekkaa enää jäällä!
                Silloinkos Venäjä iski!
                Teki täyden tasapelin!

                Mummille se oli riski,
                sydän juoksulle repesi,
                hakkas kohta kahtasataa.

                Jatkoajan alkaessa
                oli jännitys katossa.                                                                
                Silloin Kasperi Kapanen
                vanhanaikaisen valitsi,
               nosti kiekon maalin takaa,
               -Tuli voitto ihan salaa!

              Samassa kypärät lensi,
              sekä mailat jään pintaan,
              nousi ilo nuorten rintaan
              voitto tuli Venäjästä!  

             Mummi ilossa mukana
             nuorten leijonien kanssa
             kultajuhlissa jaloissa!

             Mutta jatkoi mummin sydän,
             juoksi vielä aamuyöllä.
             Piti mennä vaivan vuoksi
             hoitoon Keskussairaalahan.
             Siellä saatiin vanha sydän
             rauhoittumaan omillensa
             kultapoikien ilosta,
             jääkiekon jännitteestä.


            Airi Inkeri, tammikuu 2016

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno runo. Kuin olis peliä katsonut uudelleen..Olet oikea monilahjakkuus.Terveyttä, ja kaikkea hyvää Sinulle alkaneelle vuodelle.
Pirjo K

mummi kirjoitti...

Tuula, tervetuloa lukijoitteni joukkoon! Herra kanssasi! Mummi.

mummi kirjoitti...

Kiito Sinulle Pirjo K korkeista sanoistasi! Hyvää uutta vuotta myös Sinulle ja terveyttä! Mummi