perjantai 30. syyskuuta 2016

Isän sylissä.



Rakas Lähimmäiseni, olet kysellyt ja ihmetellyt missä olen ollut! Jumala lähetti "enkelinsä" soittamaan minulle: "Tule, ystävä, luokseni lepäämään, nyt minulla on aikaa!" Kutsu kuului juuri oikeaan aikaan ja minä läksin heti!

Nyt Rauha, ystäväni on hoitanut minua rakkaudella ja hyvällä ruoalla. Olen levännyt kyllikseni ja kiitän ystävää ja hyvää Jumalaa, yhteyden Luojaa ja levon antajaa! Isä näytti matkalla kauneinta ruskaansa ja välillä myrskyä ja sadetta niinkuin elämään kuuluu.

Liitän tähän päivään pienen rukouksen Hiljaisuuden rukouksia-kirjasta. Ehkä se on rukous Isälle Sinulta niinkuin minultakin:

Taivaallinen Isä - en oikeastaan tiedä, mitä minun pitäisi rukoilla. Haluaisin vain olla sinua lähellä, katsoa sinuun, kuunnella ainua, olla edessäai kuin lapsi laupeuteesi käärittynä. Minähän elän sinussa, liikun sinussa, olen olemassa sinussa. Sinussa on minun turvani elämässä ja kuolemassa. Ei mikään voi eroittaa minua sinusta, ei edes syntini, koska sinä olet aina valmis antamaan anteeksi. Sinähän rakastat minua enemmän, kuin voin koskaan ymmärtää. Mutta ei minun  tarvitsekaan ymmärtää. Tahdon vain kiittää. 
Ota vastaan iloni, siitä, että saan olla lapsesi jota rakastat!

Tänä aamuna, 1.10. 2016, rakkaudella Mummi.

3 kommenttia:

Pekka kirjoitti...

Hienoa,että olet saanut olla ja levätä. Isän sylissä. Me lukijasi tosiaan jo kaivattiin sinua rakas mummi. Mukavaa,että olet taas linjoilla. Rakkaudellista siunausta ja kiireettömyyttä viikonloppuusi.

Metsäntyttö kirjoitti...

Tuo rukous, jonka tuohon kirjoitit, on ihana.

mummi kirjoitti...

Kaikki rakkaat ystäväni, erityisesti Pekka ja metaäntyttö, kiitos kärsivällisyydestä! Tänäänkin töppäsin. Painoin konetta aamulla, mutta se ei herännyt. Äsken viisas lapsenlapseni tuli ja sai koneen hereille.Kiitos, Kim! Mummi