”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän”. Lähimmäiseni, nämä Jeesuksen sanat ovat Ilmestyskirjassa, kolmas luku jae 20. Jeesus seisoo sydämen ovella ja kutsuu jokaista näin läheiseen, jokapäiväiseen, ateriayhteyteen kanssaan. Onnellinen hän, joka kuulee kutsun, sillä Jeesus tulee hänelle ystäväksi, armahtajaksi ja pelastajaksi. Jeesus tulee Pyhän Hengen kanssa sydämeen asumaan. Hän tuo sisäisen rauhan, josta Raamattu sanoo, että se on kaikkea ymmärrystä ylempi. Se on rauha Jumalan kanssa.
Eräs ystäväni oli ottanut Jeesuksen sydämeensä asumaan jo nuorena. Kun hänen uskovainen äitinsä kuoli, hän luotti jälleennäkemiseen. Hän luki Raamattua ja kävi kirkossa sunnuntaisin. Puhuimme usein puhelimessa ja hän iloitsi uskostaan. Sitten hän menetti liikuntakykynsä ja joutui vanhainkotiin. Hän sanoi, että sinne en voi hänelle soittaa. Noin vuosi meni, ennen kuin hän soitti minulle. Tulin hyvin surulliseksi, kun hän sanoi: ”Ei Jeesus voi minua enää auttaa! Minä olin laiska, enkä kuntouttanut jalkojani silloin, kun olisi vielä voitu jotain tehdä. Nyt en näe lukea, eikä ole ystäviä, jotka auttaisivat. Elämäni on valunut hukkaan.”
Tämäkö on kohtalomme? Kun jäämme yksin vanhainkotiin, jossa kukaan ei ehdi avata radiota jumalanpalveluksen ja aamu- ja iltahartauksien aikana. Eikä kukaan ehdi lukea meille Raamattua, jossa Jeesus puhuu armostaan ja rakkaudestaan meitä kohtaan, me menetämme uskomme Vapahtajaamme. Nyt ymmärrän niiden asukkaiden kiitollisuuden, jotka tulivat kiittämään lauluistamme, kun vierailimme vanhainkodeissa. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeää oli käydä katsomassa vanhainkotiystävää ja lukea hänelle Raamattua ennen hänen poislähtöään joukostamme. Löytyykö tänä päivänä vielä niitä, jotka ottavat vastuuta uskovien sisarien ja veljien sieluntilasta, niitä, jotka käyvät heitä katsomassa heidän yksinäisyydessään. Ystäväni asuu toisella puolella Suomea. Voin rukoilla hänen puolestaan, että Herra lähettää hänen vierelleen ystävän.
”Herran ristin kantajiksi meidät kaikki kastettiin, lähimmäisten auttajiksi arkipäivän askeliin. Auta meitä, Kristuksemme, rakastamaan kaikkia, anna rististäsi voimaa kutsuasi seurata.” Virsi442: 1 ja 5 säkeistö.
Tänä aamuna, 17.10.2009, murhemielellä Mummi
