sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Anteeksiantamisen ilo

Lähimmäiseni, Tänään isänpäivänä, heräsin vasta kello seitsemän. Sitten piti lähteä valmistamaan aamiaista poikiemme isälle. Onhan hänen merkkipäivänsä, ja kaikkien isien päivä. Olkaa siunatut! Nyt kuunneltuani Timo Junkkaalan hyvän saarnan, tunnen, että minun pitää lähteä kirjoittamaan Sinulle, Lähimmäiseni, tämän päivän viesti.

Isänpäivänä meille jyrähtää meidän Taivaallinen Isämme Jeesuksen vuorisaarnan tekstin kautta: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne”. Matteus 6: 14 ja15. Tämä on kova sana monelle elämässään kovia kokeneelle, katkeroituneelle, ihmiselle. Tuntuu, että Jumala jättää tässä oman onnensa nojaan hänet, joka ei voi antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle. Minullekin tämä asia on ollut kova paikka uskonelämän alussa, mutta olen kokenut, että tällä sanalla Jumala taivuttaa tahtoonsa meidät jokaisen. Jumalan tahto on, että elämme vapaina katkeruudesta ja kaunasta, Jeesuksen armahtamina Jumalan lapsina. Kun nöyrrymme Jumalan väkevän käden alla ja menemme polvillemme Vapahtajamme eteen pyytäen: ”Auta, Jeesus, minua ulos tästä katkeruudesta ja auta minua unohtamaan kärsimäni paha”. Me saamme varmasti voiman anteeksiantamiseen ja oikean asenteen kanssaihmisiämme kohtaan. Voin sanoa niin, koska olen sen kokenut. Koska minäkin rikon toista vastaan, toinen samanlainen ihminen voi sen tehdä minulle. Jos hän ei ymmärrä pyytää anteeksi, minä voin Jumalan avulla antaa hänelle anteeksi. Näin tulee sydämeen verellä pesty olo ja saa kiittää Kolmiyhteistä Jumalaa suuresta ihmeestä, anteeksiantamisen ilosta. Kun Jeesuskin armahtaa, on rauha ja ilo vielä suurempi.

”Kiitos suuren kuninkaan, joka siunaa kirkkoaan lahjoin lukemattomin, erilaisin antimin. Kristus itse päälle maan kaiken tuli jakamaan. Kuolemallaan antoi hän maailmalle elämän. Yksin emme työtä tee toinen toista tarvitsee. Tuomme vaihtopöydälle lahjamme ja puutteemme. Täällä tieto, viisaus, kaikki taito, rakkaus kätketty on Kristukseen aarteeseemme yhteiseen. Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa. Tässä valtakunnassa heikot ovat vahvoja, sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa. Elämän saa lahjaksi, kun sen antaa alttiiksi. Siemen maahan haudataan tähkäpäiksi kasvamaan”. Virsi 428

Tänä päivänä, 8.11.2009, ilolla Mummi