Tänä aamuna minulle avautuu Paavalin kirje efesolaisille, neljäs luku. Siinä Paavali opettaa Efesoksen seurakuntalaisia vankilasta käsin. Haluan kirjata Sinulle, Lähimmäiseni, jakeita tästä luvusta. Toivon, että luet sen kokonaan. Siinä on hyviä ohjeita meillekin, tämän ajan seurakuntalaisille.
”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä; yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”. . . ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on”.
Luvun lopussa Paavali kehottaa pysymään Kristuksen rakkaudessa: totuudessa, rehellisyydessä, armahtavaisuudessa ja varoittaa pahoista puheista, suun synneistä. Tämä kaikki opetus sitä varten, että: ”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka” Sinä ja minä, elävinä jäseninä, seurakunnassa, jossa Pyhä Henki kokoaa, yhdistää ja eläväksi tekee meidät. Kiitetään Herraa!
Tänä aamuna, 3.11.2009, ilolla Mummi
