Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Lähimmäiskotiyhdistyksen joulujuhlasta, ilon ja rakkauden juhlasta! Seurakuntamme oli varustanut meidät kaikella tarvittavalla. Oli ihanat joulukukat, joululiinat, kynttilät, servetit ja pieni seurakuntasali, johon katoimme kaksi pitkää pöytää jouluruokailua varten. Kiitämme seurakuntaa!
Kun juhla alkoi, kaikki tuolit olivat täyttyneet juhlavieraista. Ensimmäisenä eteen astui reipas valkotukkainen tyttö, viisivuotias. Hän halusi laulaa meille joululaulun, tarhassa opitun, ja säesti itseään triangelilla. Voiko ihanammin joulujuhla alkaa! Lapsen kirkkaat silmät ja heleä ääni toi joulun lähelle. ”Enkeli taivaan”, virsi 21, johdatti meitä koko juhlan ajan. Kaikille rakkaita joululauluja laulettiin viulun ja pianon säestyksin. Pappimme puhui meille adventin ajasta, Vapahtajamme odotuksen ajasta, ja johdatti meidät jouluun. Jouluevankeliumin luki lähimmäinen, joka haluaa lukea sen juhlassamme vuosi vuoden jälkeen. Ystävät, joille Taivaanisä oli antanut runon, toivat sen yhteiseksi iloksemme. Toiset, laulunlahjalla siunatut, lauloivat meille joulua ja puheenjohtajamme rukoili kaikkien lähimmäistemme puolesta, että Jeesus siunaisi jokaisen joulun. Yhdessä nautimme seurakunnan emäntien keittämästä joulupuurosta ja torttukahvista. Iltamme päättyi ylistykseen: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa” ja Herran siunaukseen. Joulurauha ja kiitollisuus sydämissä läksimme koteihimme Vapahtaja oli läsnä ja siunasi meitä jokaista. Kiitos, joulun Herra!
”Enkeli taivaan lausui näin: ”Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt, on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korskeus, ei valta, kulta, rikkaus. Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah, iloni jos sinuss´ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi rakkaan Pokansa. Siit enkelitkin riemiuten veisaavat hälle kiitoksen.”.
Tänä aamuna, 11.12. 2009, ilolla Mummi
