Lähimmäiseni, muistatko tämän vanhan joululaulun: ”Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?” Tuo viimeinen kysymys on todella aiheellinen tänä päivänä. Saako Jeesus olla kodeissamme joulun Herra? Saako Hän tuoda sydämiimme joulurauhan?
Monissa kodeissa yritetään saada joulurauha lahjoja antamalla ja saamalla. Jouluna kysellään: Onko täällä kilttejä lapsia? Kiltit lapset saavat lahjoja. Mitä liikkuu niiden lasten mielessä, jotka kokevat itsensä tuhmiksi. Minkälainen muisto heille jää lapsuuden jouluista? Kuinka moni lapsi on pelännyt tuota pitkäpartaista punatakkista pukkia, joka vierailee jokaisessa lapsiperheessä? Mitä joulusta jää mieleen, jos ei voikaan hankkia kaikkia tarvittavia herkkuja? Mitä tuntee työstä väsynyt äiti, joka ei jaksakaan valmistaa joulua niin kuin pitäisi. Näistä taustoista käsin ymmärtää, että jouluun sisältyy monenlaisia tunteita. Joulu on taitolaji, kun sitä vietetään kilpailuyhteiskunnassa.
Jeesus tuo armon jouluumme. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon.” Hän tuli maailmaan jouluna, aitona Jumalan lahjana, joka rakasti meitä ilman ehtoja. Hän antoi henkensä meidän edestämme, että meillä olisi rauha ja rakkaus, elämä ja autuus. Hän kehottaa meitäkin rakastamaan ja pyytää, ettemme vaatisi toisiltamme mitään, vaan Hänen rakkaudellaan armahtaisimme ja rakastaisimme toisiamme. Jeesus, Rauhanruhtinas, haluaa tulla koteihimme tuomaan rauhan ja rakkauden. Otetaan Jeesus vastaan. Hän antaa vapauden ja oikean joulurauhan.
”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni. Sain elämäni kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan. En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En ollut vielä päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan. Yö synkkä peitti silmäni, kun tulit, Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä”.
22.12.2009, ilolla Mummi
