Maanantai, tavallinen arkipäivä joulun jälkeen avautuu kylmänä ja valoisana, vaikka kello on vasta neljä. Huomaa jo, että valo voittaa! On edetty muutama kukonaskel kohti kevättä, niin kuin appeni tapasi sanoa. Joulun kirjojen joukossa oli Sauli Niinistön Hiljaisten historia. Se päättyy kuvaukseen tsunamista, joka yllätti rantaeläjät leppoisalla lomamatkalla tapaninpäivänä 2004. Niinistö kirjoittaa näin: ”Silloin näin sen. Valtava vesiseinä oli noussut horisontista. Miten mieleen tulevatkin Pöytävuoret, niiden kuva jostain maantieteen kirjasta. Tasalakiset, koko horisontin peittävät vuoret, ei huippuja, ei solia, mahtava tasainen vesimassa vain. Tämä massa liikkui, tuli kohti, ehkä se näkyi nyt noin kilometrin päässä.”
Mitä mahtoi liikkua lomailijoiden mielessä, kun he tajusivat, että valtava hyökyaalto oli tulossa heitä kohti. Miksi Jumala salli tällaisen tapahtuman? Pieni ihminen huomasi, että omat voimat eivät nyt riitä. Varmaan jokainen huusi apua Jumalalta, elämän antajalta ja ottajalta. Siinä, metrejä korkean vesimassan seassa taistellessaan jokainen ymmärsi, että ilman Jumalan apua hän ei selviä. Tai mistä ateisti odotti ja sai apua? Muistan itsekin istuneeni Vaasan kirkossa ja itkeneeni tuhansien surevien kanssa tuon katastrofin jälkeen. Silloin odotettiin apua ja lohdutusta Jumalalta. Tuntui, että herätys oli lähellä. Silloin pelättiin ja kunnioitettiin Pyhää Jumalaa ja hänen voimaansa jonkun aikaa. Miksi niin monet unohtavat pian, että Jumala on läsnä elämässämme joka päivä? Hän on valmistanut meille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesukseen turvaavan ei tarvitse pelätä, sillä Jumala on kanssamme elämässä ja kuolemassa. Rakas Jumala, anna ihmisille turva Sinussa, ota heidät jokapäiväiseen hyvään hoitoosi Jeesuksessa Kristuksessa!
”Kun Herra hoitaa paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua ei väsy ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elävällä vedellä virvoittaa sieluani. Minua tiellä autuuden hän ohjaa Hengellänsä. Luo tuoreen, vehmaan laitumen hän kutsuu äänellänsä. Hän tuntee kaikki tarpeeni, hän täyttää köyhän sieluni armollaan avaralla. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys rakkaus päivien loppuun asti.” Virsi 375
Tänä aamuna, 28.12.2009, ilolla Mummi
