”Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa”. Virsi 13, 3
On kolmas adventtisunnuntai. Jouluun on puolitoista viikkoa! Perheenäideillä on työtä kädet täynnä. Jos kokoonnutaan yhteiseen joulupöytään, ja haluaa itse valmistaa kaiken, käy joskus niin, että jouluna ei jaksa iloita edes yhteisestä ateriasta, saati rakkaiden ihmisten kohtaamisesta. Minä olen ollut tällainen kotiäiti. Huoneet piti siivota kaappeja myöten. Kodin piti olla kunnossa, kun isovanhemmat tulivat. Kun olin vain kotiäiti, uskoin, että en kelpaa, jos en tee kaikkea sääntöjen mukaan. Kodin piti olla jaulukoristeissa ja ruokaa piti olla perinteen mukaan. Eräänä jouluna puin tuntoni tällaiseen runoon:
”On kiire kolminkertainen
on kinkut, kakut, kalkkunat
on tortut, paistit, piirakat
on huoneet arkitomuiset
ja joulupukin tuomiset
Olen äiti joulukuussa
Jo maistuu kinkku suussa
Paino nousee sataan kiloon
mieli vaan ei yhdy iloon
On joulu juhla Jeesuksen
kiireessä unohdinko sen?
Onneksi elämä on opettanut, ettei joulurauha tule pölyttömästä kodista ja notkuvasta ruokapöydästä, vaan Jeesuksen läsnäolosta. Jeesus pukee meidät jouluun. Ilolla teemme sen, minkä katsomme tarpeelliseksi. Rauha sydämessä odotamme suurintaa juhlaamme, Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Iloitsemme yhteisistä hetkistä ja laulutilaisuuksista ja valmistamme sydäntämme jouluun adventin sanomalla ja ehtoollisella. Siinä on joulu, ei siinä, että me touhuamme, vaan siinä, että Jeesus asuu meissä! Yhteys rakkaiden kanssa syntyy itsestään.
Tänä aamuna, 13.12.2009, ilolla Mummi
