Kiitos Jumalalle rauhallisesta unesta viime yönä, kiitos joka solun levosta ja mielen virkistymisestä levon aikana. Toivon, että Sinäkin olet nukkunut hyvin, Lähimmäiseni! Kerroin Sinulle liikuntakyvyttömästä ystävästäni, joka viettää yksinäistä vanhuutta kaukana täältä. Eilen olin eräässä vaasalaisessa vanhainkodissa, jossa sain toisenlaisen kuvan, valoisan kuvan yhteisestä asumisesta. Minut oli kutsuttu asukkaiden joulujuhlaan lukemaan omia joulurunojani. Juhlassa oli hyvä yhteys ja joulutunnelmaa. Juhlasali oli täynnä talon asukkaita, valoisan näköisiä kuulijoita. Seurakunnan diakonissat lukivat jouluevankeliumin suomeksi ja ruotsiksi. Lauloimme monia rakkaita toivottuja joululauluja haitarin säestyksellä. Talon henkilökunta, parikymmentä nuorta naista lauloivat ”En etsi valtaa loistoa”. Hyvin koskettava esitys, kun ajatteli heidän raskasta, kaiken antavaa, työtään. Eräs asukkaista lausui herkän runon ja muisteli äidin valmistamia jouluja. Nuoret tytöt soittivat joulumusiikkia kolmella viululla, moniääninen soitto oli suloista kuunneltavaa. Kaiken sitoi yhteen juontaja, jolta minäkin sain kutsun tulla lukemaan runoni. Liitän tähän yhden niistä, runo on vuodelta 2001, jolloin meillä oli musta joulu:
”Jouluaamu, musta maa, salaisuutta julistaa, on valo taivaasta tullut. Sydän, niin kuin musta maa, Jeesukselta toivon saa, kun kuulee kehotuksen: ”Käy minun joulupöytääni, on Sana minun ruokani ja armo joululahjani, sinulle valmistettu.” On ateria kiireetön. Jeesuksella aikaa on. Saa purkaa koko taakan. Ja Pyhä Henki kirkastaa ihmeistä joulun sanomaa: ”On Jeesus taivaasta tullut ja avunhuutoni kuullut”. Hän ottaa kaikki virheeni ja antaa armon lahjaksi ja minut Isään liittää. On minun pakko kiittää, tai sydän pakahtuu, kun muutos on niin suuri. On poissa musta muuri. Jeesus- valo rinnan täyttää. Se Isän rakkauden näyttää ja antaa joulurauhan”. Sain tämänkin runon lahjana Isältä. Se vain tuli, siihen ei ole tehty yhtään muutosta. Kiitos Jumalalle runon lahjasta!
Juhlan jälkeen olimme yhteisillä kahveilla suuressa ruokasalissa. Vilkas keskustelu ja iloiset ilmeet siivittivät kahvinjuontia. Oli iloinen yhteinen hetki. Tuli valoisa kuva vanhuudenpäivistä! Kodissa on turva ja yhteys sekä yksityisyys. Sain käydä erään ystävän kodissa, juhlan päätyttyä. Kaunis pieni, persoonallisesti sisustettu yksiö, jossa omat rakkaat kalusteet ja taulut, radio ja tv. Ystävä kertoi, että hyvä täällä on elää, ja sen uskoi, kun heitä katseli. Kiitos Jumalalle!
Tänä aamuna, 15.12.2009, ilolla Mummi
